Tästä se alkaa. Ensimmäinen vastaantulija Vanajantiellä oli nainen, mikä sopii alkavan FES-juhlavuoden teemaan: äitiys, naiseus ja heräävä lempi. Loskainen, happirikas keli.

Presidentti Niinistön puhe täytti odotukset. Uusi (väliaikainen?) lavastus Mäntyniemessä tuotti jo sinänsä raikkaan, uudistuneen vaikutelman. Tyyli oli selkeä ja iskevä, itse kirjoitetun kuuloinen. Sanoma tuli perille, töitä on paiskittava, yritettävä itse, jätettävä jurputus. Oleskeluyhteiskunta oli hyvä termi, joka jää elämään. Ehkä yksi viittaus kulttuuriin, vaikka kirjallinen sitaatti, olisi tehnyt terää. Nyt kunnian sai Tapsa Rautavaaran tuttu laulu, ”oi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla…”

Ahneudesta ja itsekkyydestä varoittaessaan Niinistö oli samalla asialla kuin paavi uudenvuoden tervehdyksessään. Toivotus Jumalan siunauksesta kalskahtaa meillä taas uudelta, vaikka se edustaa pitkää perinnettä. Onkohan Teemu Luukka (Hesa 2.1.) kuunnellut kaikki presidenttien puheet, kun merkkaa ennen Ahtisaarta vain Paasikiven toivotuksen 1952. Minä olen selvästi muistavinani, että Kekkonenkin alussa 1956 toivotti samaa. Ja miksi Paasikivi olisi lopettanut siunaukset 1952? Tarkistakoot ne, joilla arkistot on käsillä.

Radiosta kuulin hyvän ohjelman aivan alkuaikojen puheista, Ståhlbergista Kekkoseen. Kiinnostava katsaus, mainiota kuulla varsinkin Ståhlbergin virkaanastujaispuhe 1919, kun olen kaivautumassa samaan aikakauteen. Jämeriä puhuivat myös muut vanhat presidentit. Svinhufvud painotti eheyttä miltei samoin toivein kuin Niinistö nyt. Rytiltä jäi mieleen sodan aikainen ilmaisu: ”Teräksisempi ei kansamme itsenäisyystahto voisi olla.”

Lahjoina vielä kaksi valiodraamaa: Downton Abbey ja Vallan linnake, varsinkin jälkimmäisessä oli kehitetty nautittavan visainen ulkopoliittinen dilemma (Turkistanin presidentti!), jonka lopputulos jäi vähän auki, kun tekstitys tallenteelta katosi. Kuka meistä ymmärtäisi äkkiseltään tanskaa?

Onnellista lähteä uudelle taipaleelle, vaikka talouden ennusmerkit taivaalla synkkenevät. Eiköhän tästä selvitä, arvelimme Marjan kanssa, hyvillä mielin kaikesta siitä mitä sentään on.