Pientä kiihdytystä lehdistörintamalla.

Toimittajat ovat uutteria ja rakastettavia henkilöitä, mutta heillä on taipumus sijoittaa omia aatoksiaan kohteen päähän. Tänään Ilta-Sanomat väitti minun kuvailleen tulevaa kirjaani ”omaelämäkerralliseksi paljastusteokseksi”. Sorry nyt, Mia Paavonen, mutta en koskaan käytä tätä toimittajien lempitermiä ”paljastusteos”. Ainahan kirja jotakin uutta paljastaa – jos se kertaisi vain vanhaa ja tiedettyä, se olisi turhaan kirjoitettu. Mutta tällä termillä on mielestäni vastenmielinen ja tarkoitushakuisesti leimaava kaiku, olkoon ettei siitä eroon päästä.

Toinen juttu, että muutamat toimittajat näyttävä odottavan kirjan julkaisua ”jo innolla”, en niinkään minä, joka päinvastoin odotan lievällä väristyksellä, mitä kaikkea siitä sitten ilmoille lennätetään. WSOY:n Leena Majander vastasi onneksi asiallisesti ja tyynnyttävästi Ilta-Sanomien kunnianloukkauskyselyyn. Turha toive, rakkaat ystävät.

Järeämpää asiaa: moottorisaha on huollettu ja teroitettu, ensimmäinen kuiva kuusi Impivaarassa kaadettu ja pätkitty saunapuiksi, joten kesää kohti kolkutellaan…