Kuten tässä sain M. Klingeltä täsmennyksenä, luokkatoverini Harry Halén on ansioistaan kunniatohtori, vaikka ei välittänyt väitellä. Korjaan tuonne viimeviikkoiseen pikavauhtia.

Tänään keskityttiin Taiteeseen, sillä ajelimme katsomaan Yasmina Rezan näytelmää TT-Frenckelliin. Se on hieno juttu, ja viimeksi näin sen Kansallisteatterissa toistakymmentä vuotta sitten: loistorooleissa Tapani Perttu, Esko Salminen ja Jukka-Pekka Palo Taidatko kovempaa kolmikkoa enää keksiä. Joten rima oli aika korkealle, kun nyt Tampereelle ajelimme.

Muistin muuten silloisen esityksen (Tapani Pertun juhlanäytännön) kohdallani erityisen tuskaisena, syynä ex-vaimoni huolellinen valmistautuminen ja saapumisemme teatteriin viimeisellä sekunnilla. Seurauksena sähläyksestä armoton kusihätä, jota jatkui halki esityksen, jossa ei ole edes väliaikaa! Lopuksi piti vielä kiivetä lavalle Rauli Lehtosen parina onnittelemaan juhlakalua Teatterikerhon ja Pyynikin puolesta.

Joten oikeastaan näin ja kuulin näytelmän kunnolla vasta nyt ja Marjakin ensimmäistä kertaa. Sehän voisi olla nimeltään yhtä hyvin Ystävyys tai Viha. Kallis valkoinen taulu vain käynnistää katalysaattorin tavoin mieskolmikon keskinäisen välienselvittelyn, joka tässä Tommi Auvisen ohjaamassa tulkinnassa yltyi paljon kiivaammaksi ja tunteellisemmaksi kuin Kansallisen viileässä ja älyllisesti virittyneessä sapelienkalistelussa. Mutta loistavia näyttelijöitä oli tässäkin, kaikki vahvoja. Taneli Mäkelä sai Sergen osassa kantaa sarkastisen älyn viittaa, Esa Latva-äijö tavallisen tollon tokaisuja. Marcin rooli tarjoaa samastumiskohteen niille, joiden mielestä moderni taide on useimmiten huijausta. Kiitollisimmat hetket oli varattu Ville Majamaalle Yvanin roolissa, ja hänen purkauksissaan oli todella tulta ja tunnetta. Myös pienissä reaktioissa, millintarkassa mimiikassaan Majamaasta on tullut mestari. Muistamme hänen järkyttävän hahmonsa Hiirissä ja ihmisissä. Mihin vielä yltänee?

Pieni iltapala lyhyen esityksen jälkeen siinä vastapäisessä Grillissä, luvalla sanoen ei isosti kehuttavaa, talon viinissäkin sakkaa, jota ei vaivauduttu edes pahoittelemaan. Mutta nautimme illasta yhtä kaikki.