Nyt se alkaa, ei auta mikään. Pieni vipinä tulevan kirjani ympärillä. Mielenkiinto näkyy yltyvän jo toista kuukautta ennen kirjan ilmestymistä.

Tapasin Suomen Kuvalehden toimittajan Elina Järvisen Ekbergillä, kiintoisa ja monitahoinen keskustelu, raikas tunnelma.

Illalla WSOY:n uusissa tiloissa Korkeavuorenkadulla. Vieläkin valtaa haikeus, kun ohitan Bulevardin perinteisen kiinteistön. Nyt oli kirjakevään tiedotustilaisuus uuden talon auditoriossa. Nämä ovat kovasti muuttuneet luonteeltaan. Muistamme takavuosien tilaisuudet, joiden suurin mielenkiinto oli siinä kuinka juovuksissa kukin kirjailija esiintyi. Nyt kirjailijat ovat reippaita, fiksuja, hyviä esiintyjiä, jopa viihdyttäviä. Viihteellistä linjaa edustivat myös iloinen juontaja Mikko Kuustonen sekä kekseliäs Trio Kolmihenkinen. Mennyttä aikaa ovat asialliset, ryppyotsaiset kirjalliset haastattelut.

Mooses Mentulan tulossa olevan romaani Isän kanssa kahden herätti odotuksia, Katja Ketun novellit tuntuvat jatkavan edellisen kirjan teemoja. Suurimman vaikutuksen teki Anja Erämaja runoillaan ja laulullaan.

Leena Majander haastatteli minua ja teki hyviä ja myös hankalia kysymyksiä, joihin yritin jotain vastailla. En ihan osannut valmistautua siihen, että paikalla oli kirjakauppaväen lisäksi toimittajia, Iltsikan Suvi Kerttula jopa nauhuri mukanaan, joten perästä kuulunee.

Nyt perjantaiaamuna kun juttua lehdestä katson, ei se ihan hullumpi olekaan, noin taisin suunnilleen puhua. Mutta kovin yksin nousen hyvästä tilaisuudesta esiin. Tasapainon vuoksi kirjan toimittaja lähettää valaisuksi joitain Facebook-töräyksiä, joissa loistavat pimeä ennakkoluulo, mistään mitään tietämättömyys ja paljas pahantahtoisuus, kuten tämäntapaisissa yleensäkin. Varmimmat ja typerimmät kommentit tulevat aina niiltä, jotka eivät aihetta tunne eivätkä kirjaa lue. Nekin on kestettävä.