Onnistuihan se yli odotusten. Kun aikansa härnää ja loukkaa, voihan olla että kohde viimein vastaa. Tosin kohtuuttomasti. Mutta Charlie Hebdonin toimituskunta tiesi olevansa uhan alainen. Satiiri on tietoista toimintaa. Se voi tuottaa tällaistakin, valitettavasti.

Gomorron Sverige kertoi tapahtumista enemmän ja täsmällisemmin kuin meidän aamustudiomme. Meillä mennään usein helpoimman kautta: otetaan studioon lähin tutkija ja kysellään siltä. STV oli herkeämättä paikan päällä, näytti myös tiedotustilaisuuden tarkkoine faktoineen (sikäli kuin niitä oli tullut aamuun mennessä).

Kaikki puolustamme sananvapautta, oikeutta myös pilkata ja loukata. Uskonnolliset tunteet ovat kuitenkin arvaamattomia. Onko niitä syytä hirveän vahvasti ronkkia? Toimittajat yli rajojen -järjestön puheenjohtaja Christian Sundgren rohkeni olla sitä mieltä, että uskonnon suhteen voisi harjoittaa vähän harkintaa. Missä mennään rajan yli?

Onhan ennenkin nähty, että fundamentaali islam osaa vastata. Oli Salman Rushdien fatwa, oli Jyllands Postenin Muhammed-kuvat. Sieltä heilahtaa, kun profeettaa pilkataan. Läntinen tarkkailija uskoo, että kaiken takana on tietoinen poliittinen tarkoitus: esim. joidenkin halu jyrkentää vastakohtaisuuksia. Ei tule helposti mieleen, että uskonnolliset tunteet itsessään voivat tuottaa tulisia tekoja.

Onko meillä Suomessa satiiria? Hm, ennen ainakin oli… Oliko Veikko Huovinen viimeinen, joka sai jopa valtion päämiehen (Kekkosen nimimerkillä Liimatainen) ärähtämään. Sorsa ja Lipponen murisivat medialle yleensä, tuskin jollekulle satiirikolle. Ahtisaarta ja rouvaansa pilkattiin ulkoisista seikoista tv:ssä. Uudemmat yritykset ovat yhtä hampaattomia. Nykyinen viihde on mennyt Putouksen tasalle, eikä Uutisvuotokaan ketään loukkaa.

Kukaan suomalainen skribentti ei tohtisi sanoa pahaa sanaa islamista tai muslimeista, ei maahanmuuttajista muutenkaan, ei mistään suojeltavasta arvosta. Meillä ei ole vakavaa satiiria ja hyvä niin, itsesuojelu toimii. Vähemmällä paukuttelulla päästään.

Terroriteon jälkeen julistetaan ensimmäiseksi, että tämän ei anneta vaikuttaa elämäämme mitenkään. On jatkettava niin kuin ennenkin. Ei saa antaa niille sitä iloa, että pelästyimme. Ja sitten ruvetaan heti ankarasti varautumaan, lisäämään turvatoimia, pahimmassa tapauksessa vainoamaan syyllisten heimoa. Jyllands Posten paransi heti vartiointiaan. Muut tulevat perässä. Minkä valtin tästä saavat halla-aholaiset ja Sverige demokraatit.

Täällä Hämeenkyrössäkin paikallinen pakinoitsija Pitko kulkee nyt tiukasti turvamiehen saattelemana. Vepa kävelee hänen perässään nyrkkirauta valmiina taskussa. Mutta Pitko on vaaraton puudeli, joka heiluttaa iloisesti häntää vallanpitäjille, ei hänellä mitään hätää. Hänen arvonsa ja asemansa vain vahvistuu Aamulehdessä.

Onkohan ainoa pikkuisen räävitön satiirikko piirtäjä Ville Ranta – Kirkko ja kaupunki lehdessä! Sellainen on satiirin tila äärettömän leppoisassa lintukodossamme. Olkaamme siitä onnelliset.

8.1.2015