Seuraamassa parlamentin kyselytuntia, päällimmäisenä aiheena Skotlannin itsenäisyys.

Järjestys salissa on toisin päin kuin meillä. Oikeisto on puhemiehestä katsoen vasemmalla, vasemmisto oikealla. Suurin puolue on keskustan kansallispuolue, Skotlands National Party, joka ajaa vahvasti itsenäisyyttä ja eroa Britannian eteläosasta, johon Skotlanti ei ole henkisesti koskaan kuulunutkaan. Pääministeriä vastaava First Minister Alex Salmond sai vastata epäileviin hyökkäyksiin niin Labourin kuin toryjenkin suunnalta. Terävät naiset kummankin ryhmän johdossa tulittivat itsenäisyysajatusta purevin puheenvuoroin, ja Salmond antoi kiivaasti takaisin. Varsinkin taloudellisista seuraamuksista väiteltiin. Britannian Cancellor Georg Osborne sai moneen kertaan kuulla kunniansa maalailtuaan itsenäisyyden taivaalle talouden synkkiä uhkia. Hänen uskottavuudestaan ei ole Salmondin mielestä mitään jäljellä.

Kiintoisaa nähdä sitten kuinka täällä kansa äänestää. Kyselytunnin eroavuuksia meidän oloihin oli sekin, että hallitus istui eturivissä selin kysyjiin ja vastasi selin. Silti syntyi elävääkin dialogia. Parlamentaarikot aplodeerasivat ja paukuttivat käsiä pöytään mielestään hyville kysymyksille ja myös joillekin vastauksille. Kaikkiaan vilkasta meininkiä.

Katselimme Queen Galleryn valokuvanäyttelyn Kairosta Konstantinopoliin, Francis Bedford kuvannut mestarillisesti Walesin prinssin (myöhemmin Edvard VII:n) matkaa 1862. Tuttujakin näkymiä, vaikka kovin erilaisia. Ihailimme kuulokkeisiin tulevaa runsasta ja selkeää selostusta. Tutkin uteliaana Maltan kuvia, lähteeköhän Waltari-seura sinne temppeliherrain jäljille…

John le Carrén uusi romaani A Delicate Truth ilmestyi tänään viimein kirjakauppoihin. Hankin ilmestymispäivän tarjouksen 4 punnan alennuksella ja aloin heti lukea. Tuntuu lupaavalta. Hiljaisen virkamiehen ja tarmoa puhkuvan ”New Labourin” ministerin kohtaaminen hupaisa. Salaisesta tehtävästä ja terrorismin ennakkotorjunnasta on kysymys. Le Carré hallitsee pirullisen ironian.

Illalla pujahdin vielä kirjalliselle pub-kierrokselle… ei ei millekään omalle sekoilulle, vaan ihan ohjatulle, joka alkoi tutusta Beehive Innistä Grassmarketin varrelta. Kaksi vetreää keskipolven näyttelijää veti kierroksen hyvin tiedoin, runonäyttein ja dramaattisin kaksinpuheluin. Välillä värjöteltiin takapihoilla, välillä päästiin taas uuteen pubiin lämmittelemään. Edinburghin monet kirjailijat Robert Burnsista J.K. Rawlingiin esittäytyivät. Valaisevaa, ansiokasta, viihdyttävää. Neljäntoista hengen ryhmä koostui amerikkalaisista, hollantilaisista, japanilaisista, glasgowlaisista ja yhdestä suomalaisesta, jippii.

Marja katsoi jalkapalloa. Chelsea voitti viime minuutilla Baselin 2-1, sain kuulla kotiin tullessa.