Nigel Kennedy! Muistan hänen punkkari-ihmelapsi-maineensa ja päätimme mennä kuulemaan, kuinka tähti nykyisin viuluaan soittaa. Se olikin jotain ihmeellistä!

Usher-halli oli täynnä yleisöä, komea halli onkin. Istuimme takapermannolla hyvillä paikoilla. Ja sitten alkoi tapahtua. Enpä ole tällaista viulunsoittoa ikänä kuullut. Olihan Kennedyllä omat maneerinsa ja kosiskelunsa ja temppuilunsa ja popparielkeensä, mutta itse soitto oli taivaallista. Hänellä oli pieni yhtye, basso, rummut ja kitara – ja itse hän huolehti paitsi solistisesta soitosta myös hauskanpidosta ja spiikkauksista.

Ensimmäinen puolisko oli todella svengaavaa Bachia, Onkohan arvoisan kanttorin Partitaa ja Sonataa koskaan soitettu näin villisti, vapaasti ja energisesti. Kyllä sieltä silti Bachin mahdikkaan rytmin tunnisti. Toisella puoliskolla siirryttiin jazziin, lähinnä Kennedyn ihaileman Fats Wallerin teoksiin, mutta tuli sieltä ikivihreitäkin kuten Paul Desmondin Take Five muunnelmineen. Kaikki virtuoosimaisina lurituksina, sovituksina, improvisaatioina. Bändi oli juonikkaassa hengessä mukana, Kennedy todella piti pumppuaan esillä ja otti välikiitoksia koko joukolle tämän tästä. Hänen rokkarille ominainen tervehdyksensä yleisölle tuli todella tutuksi. Jotkut vitsit putosivat alatyyliin. Ihmeellinen sekoitus korkeaa ja matalaa, tietoinen kombinaatio.

Ylimääräisiä tuli monia yleisön mylviessä ja osoittaessa suosiota seisaaltaan. Unkarilaisen rapsodian osalta täytyi jo myöntää, että tää ei ole enää taiturimaista, tää on taikurimaista. Olisiko Yehudi Menuhinin oppilas jo ohittanut mestarinsa. Soitto on puhdasta, herkkää ja kaunista vaikka soittaja kiertelisi alhaalla yleisön kanssa flirttailemassa tai hyppisi tasajalkaa innoissaan lavalla. Vihoviimeinen skottipotpuri sai yleisön miltein repimään penkkejä. Tämä oli Britannian kiertueen ensimmäinen etappi, kaikki tehot vielä tallella.

Olimme myydyt. Istahdimme Shakespeare pubiin viillyttämään vähän tunteitamme ja totesimme, että kaksi huippuelämystä matkaa kohti riittää: tämä ja Lentävä hollantilainen. Lisä olisi jo liikaa.