John Knox House on viehättävä museo ja näyttää kuinka hyvin dramatisoidut äänitteet elävöittävät museota. Kannattaa soveltaa entistä paremmin Sillanpään museoissa, kun aitoja äänitteitä on käytettävissä. Uskonpuhdistajan parrakas hahmo heräsi eloon. Kolmannen kerroksen kattomaalaukset herättivät ihailua. Alakerrassa on Storytelling Centre, tarinailtoja, lauluja.

Vetäydyimme Royal Milen toiselle puolen The End of the World -nimiseen pubiin, missä nautin ensi kerran haggista. Olen tuntenut tervettä epäluuloa skottien kansallisruokia kohtaan, ehkä Knallin ja sateenvarjon kuuntelijana (Skotlannissa oli aina kamalaa), mutta tämä lampaanlihamuhennos maistui oikein hyvältä viskikastikkeella. Marja sai mehukasta hillitysti maustettua lohta, joten ei valittamista ruuan puolesta.

Laskeuduimme Castle Terracea alas ja löysimme pienen St. Mark’s Unitarian Churchin, jossa Arkle Theatre Company esitti David Mametin näytelmän Boston Marriage. Onpas Boston nyt kovasti pinnalla, mutta tämä näytelmä kuvaa naisrakkauden vaikeita kuvioita 1900-luvun alussa. Kolmen naisen hienosti näyttelemä esitys sopi hyvin kirkon alttarille – aika venyvästi seurakunta on suvaitsevaisuutta osoittanut. Mametin teksti ei ole helpoimmasta päästä. Ei ihme ettemme kaikkia vivahteita ymmärtäneet, kun sisäkkö puhui paksua scottishia ja daamit hienostunutta viktoriaanista dialogia kiertovihjauksineen ja merkkikielineen – olihan lesbous tulenarka aihe kuvattuna aikana. Mutta päärakenteissa sentään hyvin pysyimme.

John Irving näkyy vierailleen Suomessa puhumassa uusimmasta romaanistaan, joka kuvaa samaa aihetta kaiketi uudempaan aikaan sijoittuen. Pinnalla ovat homojen oikeudet. Ranskassa vahvistivat jo samaa sukupuolta olevien liitot.

On valahdettu uutisköyhään suvantoon, kun Thatcher alkaa olla kaikilta puoliltaan käsitelty, samoin Bostonin onnettomat pommiveljekset. Baijer päihitti raskaasti Barcelonan Uefassa, Suomessa lätkäfinaali roikkuu vielä ilmassa. BBC:n uutisissa korostuu tykittävä toisto, samat aiheet jyräävät illasta toiseen ja tulevat puhki käsitellyiksi, mutta nyt on ihmeen hiljaista. Valtiovarainministeri George Osborne paukutti pitkän puheen Glasgowissa varoittaen skotteja mahdollisen itsenäisyyden tuomista taloudellisista ongelmista. Sama mies, joka itki Thatcherin hautajaisissa, ja kyllä niistäkin kyynelistä on täällä juttua piisannut. On myös arvosteltu sitä, että PM David Cameron piti vaimoaan kädestä kirkossa. Huolensa kullakin, myös journalisteilla.