Olipa suurenmoiset hautajaiset. Ja kyllä niitä kuvattiinkin sekä raportoitiin, kehystettiin, kommentoitiin ja keskusteltiin. Mielenosoitukset jäivät lopulta vähiin.

Aamuseitsemästä alkoi BBC:n lämmittely ja varsinainen lähetys yhdeksältä, tilaisuus kymmeneltä. Pelkkää Thatcheria kuudetta tuntia. He haastattelevat kadunmiestä, naisia reitin varrelta, uskollista autonkuljettajaa, entistä kabinetin jäsentä, vanhaa journanlistia ja professoria, perheystävää, kollegaa parlamentissa, ärhäkkää protestoijaa, kiivasta puolestapuhujaa jne. Margaret Thatcher hallitsee brittien tajunnanvirtaa taas aamusta iltaan.

Itse seremonia oli loistava, hallitusti ja tyylikkäästi kuljetettu, juhlallinen kerrassaan. Tuskin kukaan enää paitsi kuningatar saa tällaisen lähdön. Elisabeth ja Philip vaikuttivat pirteiltä. Koko poliittinen, diplomaattinen ja hallinnollinen yläkerros kansoitti St Paulin katedraalin yli 2000 hengen voimalla. Valtiollisia vieraita 170 maasta. Meidän Alexander Stubbista ei näkynyt nenänpäätäkään, mutta kaiketi hän siellä jossain istui.

Lontoon piispa piti hienon, lämpimän ja humoristisenkin muistosaarnan, Raamattua luettiin (pojantytär hyvin, samoin pääministeri) ja laulettiin virsiä niin että kirkko raikui. Britit osaavat senkiin taidon, siellä ei vaieten hymistä vaan todella veisataan, seisaaltaan jotta ääni klulkee. Olisi otettava oppia.

Margaret Thatcherista on piirtynyt todellisen voimanaisen kuva, samalla inhimillisesti huomaavaisia ja lämpöisiä piirteitä on tuotu kosolti esiin. Hän kohdisti erityistä huomiota palveluskunnalleen. Onkohan ketään naista näin ylistetty vuosikymmeniin – ja samalla haukuttu, parjattu ja riekkuen iloitti hänen kuolemastaan. Merkillisen jyrkkä kahtiajakoisuus, mutta kuten joku haastateltavista sanoi: hän olisi itse ollut pettynyt, elleivät hautajaiset olisi tuoneet esiin myös vastustavia ääniä. Hän rakasti jakolinjoja.

Olisiko Britannia onnellisempi, jos pehmeä jakolinja olisi jatkunut eikä tämä kova tahtonainen olisi kääntänyt kurssia? Toiset sanovat, että talous olisi lopullisesti raunioitunut ja maa vajonnut ilman Thatcherin rajuja otteita. Hän halusi Britanniasta taas suuren, ja monen mielestä onnistui. Toiset väittävät hänen romuttaneen vanhan turvallisen yhteiskunnan. Nyt ollaan taas alamäessä. Silti hautajaiset olivat David Cameronin suuri hetki, piispakin muisti häntä hauskalla tarinalla saarnassaan. Jospa taas henki tulee päälle ja uusi nousu alkaa.

Huomenna luemme lehdistä lisää aukeamakaupalla Thatcheria, Thatcheria, Thatcheria…