Kirjan markkinointi on monipuolista hommaa. Vaikka ei itse kovin innokkaana työntyisi stradalle, tilaisuuksia järjestyy. Hyötyväthän sekä kustantajat että kirjailijat, niin tiedotusvälineet kuin ehkä jotkut lukijatkin, joten mikäs siinä.
Nyt on juuri kuumin aika Helsingin messujen alla. Samaan aikaan kun todelliset tähdet Sofi ja Katja sekä joukko dekkaristeja ja lastenkirjailijoita paistattelivat Frankfurtin jättiläishalleissa, mekin täällä kotimaan kolkilla osaltamme vähän pinnistelimme.
Lauantaina oli perinteiden mukainen kotimarkkinajuttu Hämeenkyrön Kirjakahvilassa kirjaston tiloissa. Jussi noitui ystävällisesti, että nämä Panun tilaisuudet on siitä hankalia, että joutuu kantamaan selkä vääränä lisätuoleja. Mukavaahan se, että tutut sarvipäätkin tulivat joukolla Paavolaisesta kuulemaan. Keskusteltiinkin vilkkaasti, kun paikalla oli yksi Paavolaisesta gradunsa tehnyt nuori mies ja muutamia kirjan jo lukeneita. Oikein virkeä ja lämmin tilaisuus.
Sitten tehtiin ehkä kirjaviihteen historiaa, sillä sain yllättävän kunnian esittää itseään Olavia Kämpissä tv1:n Stradaa varten. En aavistanut mihin silmukkaan pääni pistin! No itsehän ideoin itselleni roolihahmon, mutta maanantai-iltapäivän mittaan kehittyi yhä hurjempia ideoita hotellihuoneessa, jossa oli tarkoitus tavata nuori naiskirjailija ja tarkastella hänen runojaan. En ole koskaan ollut näin ihanassa kirjailijahaastattelussa, se on myönnettävä. Hirvittää vähän mitä siitä tarttui kuviin. Onneksi olemme Tukholmassa, kun ohjelma perjantai-iltana tulee ulos.
Vielä huomattavasti maltillisempi kirjatilaisuus Eurassa, minne oli ensin aikomukseni vain poiketa Hämeenkyröstä Helsinkiin palatessani, mutta aikataulu muuttui, ja sinne vain tuuppaat Citikalla pimeään syysyöhön Helsingistä Satakunnan laitamille ja takaisin. En meinannut löytää oikeata kouluakaan Kiukaisista, seisoimme ensin väärässä paikassa erään rouvan kanssa, joka vakuutti olevansa tulossa samaan kirjailtaan. Piha oli täynnä autoja, sisällä menossa vanhempainilta. No minut noudettiin sitten oikeaan paikkaan, ja juttu saatiin kulkemaan. Kiitollisia kuulijoita riitti sielläkin, karjalaisen kirjallisuuden viikkoa vietettiin. Ja sitten takaisin pimeää Porin tietä kuunnellen Radio Puheesta Romania-matsin vauhdikkaita alkuvaiheita, mutta maalia ei vain tullut.
Näissä kohtaamisissa ei ole suurta kansainvälistä hohtoa, mutta tapaa näissäkin lukijoita ja saa läheisen kosketuksen kuulijoihin. Frankfurtissa kaikki on sujunut kuulemma loistavasti, niin ainakin kuulin mukana olleiden vakuuttavan Roman Schatzin radio-ohjelmassa. Outoa kuulla kerrankin suomalaisten kiittelevän itseään. Suomalainen kirjallisuus viettää nyt juhlaviikkoja.
Sen kunniaksi sonnustaudumme kohta mekin Tukholmaan muistelemaan Sillanpään monivaiheista Nobelia, joka hänelle lopulta myönnettiin 75 vuotta sitten. Ari Suutarla johtaa Sillanpään Seuran turneeta, monenlaista on ohjelmassa, joten reissusta sitten tuonnempana. Ja jos joku sattuu vilkaisemaan sitä Stradaa, niin syyttäköön itseään. Itseironia ei ole vakavien kirjallisuusohjelmien vakiovirityksiä.
16.10.2014