Olihan metakkaa eilen illalla lähipubissa, Bailie sen nimi taitaa olla: kuin nuijalla täynnä ja duo kitara plus trumpetti piti valtaisaa menoa yllä. Soittivat rokahtavaa jazzia tai jatsahtavaa rockia, trumpetisti yhdellä kädellä, kiivaan liikunnan myötäilemänä, kitaristi lauloi, volyymi tyrmäävää, svengi tarttuvaa.

No tänään rauhallisempaa. Lähdimme vaellukselle. Ensin ikivanhalle hautausmaalle, missä ajan hampaan viherryttämiä hautakiviä. Köydenpunojan kivessä oli kaksi pääkalloa. Huomasimme lapun St Guthbertin kirkon kyljessä, kutsu kahvitilaisuuteen. No sinnehän oli mentävä. Nautimme arvokkaiden harmaapäisten seurakuntalaisten parissa hyvät kahvit ja skonssit, ostimme marmelaadipurkin ja laitoimme ropomme kirkon parhaaksi. Saimme tavattoman kohteliasta kohtelua, kirkkoherra ilahtui kerrankin uusista naamoista. Tuli oikein pyhäinen olo.

Jatkoimme torille, jossa leppoisan epäkaupallinen tunnelma, skonssit saimme sieltäkin pussiin. Ja niin alkoi kiipeäminen kohti linnan muureja. Säteilevä sää, vilpas tuuli.

Kahdella aikaisemmalla kerralla olen ollut täällä niin toimessani, etten ole käynyt linnan lähelläkään. Ihailin sitä vain alhaalta laaksosta ja kai kuvittelin, että se on kolkko ja autio. Saattoi silloin ollakin, joskus vuonna 1965 tai 1988. Mutta nyt se tutkittiin läpikotaisin ja havaittiin aivan suurenmoiseksi: hienosti restauroitu, monta havainnollista museota niin sodasta, hallinnosta kuin linnan omasta historiasta. Komeita kanuunoita! Whiskymaistiaisia. Hyvä opas selosteli ja itse luimme loput. Antoisa käynti, Skotlannin ja Englannin verinen historia alkoi aueta uudella tavalla. Linna itsessään varmaan Euroopan komein, jylhällä paikalla. jyrkät kallioseinämät, huikaisevat näköalat.

Henkisesti kylläisinä, fyysisesti nälkäisinä hoipuimme linnan kupeelle ravintola Witcheryyn, jota oli lähteissä suositeltu: heti iski silmään, että Samuel Johnson ja James Boswell ovat tavanneet samassa rakennuksessa! Siis biografisen kirjallisuuden kunniakkailla alkulähteillä! Hieno paikka muutenkin, huomaavainen palvelu, hivelevä sisustus – ja kaiken huipuksi hovimestari oli suomalainen. Saimme liiankin ruhtinaallisen lounaan ja silti reippailimme pitkähkön matkan takaisin kämpille.

Loppuilta jalkapalloa tv:ssä, kaikista liigamatseista pitkät valikoimat kommentteineen, kesti tuntikausia. Täällä todella seurataan futista.