Bussilla rattoisasti Helsinkiin ja jokseenkin suoraan Töölönrantaan, minne kokoontui kova oopperakolmikko: tulevan hankkeen säveltäjä, ohjaaja ja tietysti Waltteri, joka on potkaissut koko jutun liikkeelle. Pohjana vilkkaalle keskustelulle kirjoittamani libreton ensimmäinen näytös. Suurisuuntaisia suunnitelmia, katsotaan sitten kuinka Hämeenkyrön pää ne kestää.

Waltteri paineli maskiin Tristanin ja Isolden pääharjoitusta varten, minä tihkusateessa Töölönlahden rantaa kiertäen Villa Kiveen, missä Waltari-seura harjoitti kevätpippaloitaan iloisissa merkeissä. Jukka Virtanen kertoi hupaisia muistojaan Leo Jokelasta. Lisäsinkin yhden tarinan Jokelan Ifan kohtalosta (Kassilan kertomaa). Leena Laakso selvitti Palmun vaiheilta mikä oli se laulu, jonka Kokki itse romaanissa laulaa (Ostroonityttö) – leffassahan Jokela vetäisee tunnetulla tavalla Tummat silimät. Ja Pikku-Olli reposteli turkkilaisteoksen Valkoliljojen maa olematonta todellisuuspohjaa. Pariisin matkaa kovasti valmisteltiin. Ohjelmaa kylliksi ja väkeä paljon, puolisensataa. J. Parkkinen, A. Seppälä ja A. Kallio siinä lähinnä, kirjallistaiteellista veteraaniluokkaa.