Keskustelimme aamulla kentällä siitä, kuinka meistä kukin oli kokenut Saksa-Brasilia matsin ensimmäisen puolituntisen. Siitä tulee arkkityyppinen kokemus itse kunkin elämänkaareen. Miltä tuntui kun Saksa teki neljännen maalin? Yhteinen kokemus oli, että tuli surku Brasiliaa. Näkyi että joukkue joutui paniikkiin. Psyykkinen kantti petti kerrassaan. Sellaista tapahtuu sodissa ja avioliitoissa.
Tästäkin päästään yli. Saksan ylivoima hiljentää. Mutta voi käydä kuten Asko arveli: Saksa voi joutua ylemmyydentunteen valtaan, joka kostautuu loppuottelussa. Argentiinan on puolustettava maanosan kunniaa. Puuduttavan tapahtumaköyhä ottelu päättyi yöllä jo perinteiseen rankkarikisaan. Romero nousi tällä kertaa sankariksi. Nämä ovat hienojen maalivahtien turnajaiset. Minäkin haltioiduin torjumaan aamulla heittäytymällä kaksi rankkaria.
Onneksi on vähän taukoa ennen loppupelejä. Valvominen alkaa rasittaa. Erilaisten yöeväitten napostelu lihottaa. On päästävä taas oman kuntoilun vaiheeseen. Aamulla viritys vaikutti kaikesta huolimatta lupaavalta. Alan päästä mukaan poikien kovaan pelitahtiin.
Eeva-Liisa on kertoillut kokemuksista Ruotsin kiertueelta. Sylvi ja Anita esitettiin huhti-toukokuussa kymmenellä paikkakunnalla. Järjestelyt olivat kuulemma suurenmoiset, Heidistä ja Eeviksestä ja koko seurueesta pidettiin hyvää huolta. Riksteatern osaa asiansa. Vauras Ruotsi näytti ystävälliset kasvonsa. Yleisöä riittii kaikkiin näytöksiin. Rakkausdraama suomalaisen politiikan kulisseissa kiinnosti Ruotsin suomalaisia ja ihan ruotsalaisiakin. Onhan heillä omat kiemuransa ollut kuningashuoneessaan.
Muistutus: mekin lähdemme Sillanpään Seuran kyydissä Nobel-matkalle Tukholmaan lokakuussa. Katsokaa netistä ja ilmoittautukaa Ari Suutarlalle (@kolumbus.fi), siellä on kai muutama paikka vielä vapaana.
Politiikasta pieni havainto. Kun Haglund arvosteli sote-uudistusta, uusi johtajamme Stubb loihe lausumaan tv-uutisissa jokseenkin näin: ”Kaikissa päätöksissä pitää tehdä kompromisseja. Tässä on vähän demaria, vähän kepua, vähän kokoomusta, vähän ruotsalaisia,vähän vihreitä jne. Pääasia ettei palata vanhaan sulle-mulle systeemiin.”
Käsittikö joku tämän lausunnon sisäisen logiikan? Kun on hyvä supliikki, voi näemmä puhua ihan puuta heinää ja vaikuttaa silti uskottavalta.
Kesä jatkuu täysillä. Eevis lähtee, Salla ja lapset tulevat illalla. Mutta minäpoika istun aina aamupäivät vedosten äärellä ja tarkennan lähdeviitteitä, sommittelen kuvatekstejä, suunnittelen alkulausetta ja ihmettelen mitähän tästä 600-sivuisesta luntasta oikein tulee. En vaivu alkuunkaan epätoivoon, luen jopa kiinnostuneena mitä päähenkilöni milloinkin on keksinyt tempaista. Monikasvoinen ritari oli Olavi P, aina aallon harjalle pyrkimässä, kunnes putosi ja kuoli varhain, 50 vuotta sitten.
10.7. 2014