Maanantaiaamuna tihkusateessa seisoi kentällä neljä murheellista miestä. Vietimme hiljaisen hetken äkkiä joukosta poistuneen Esan muistolle. Maalin verkkoon oli Artsi ripustanut pihastaan valkeita jasmiininkukkia.
Vielä torstaiaamuna Esa torjui ulottuvaan tyyliinsä minunkin pari rankkariani. Pitkä salskea poliisi näytti olevan hyvässä pelivireessä. Mistään sairaudesta ei koskaan ollut puhetta.
Illan suussa hän leikkasi nurmea kotipihallaan ja tuupertui äkkiä hengettömänä maahan. Näin ohuesti voi elämänlanka kiinnittää meidät jokapäiväisiin toimiimme.
Menetys on monella tapaa suuri. Esa oli maalissa lukko ja lisäksi kova laukomaan. Vanhemman konstaapelin vaativan työn ohessa hän jaksoi osallistua voimallisesti myös kulttuurisiin rientoihin. Hän oli vielä viime kaudella sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja nyt viimeksi Hämeenkyrö-seuran puheenjohtaja. Kyrön Joulua hän toimitti pontevasti. Myllykolun suurisuuntaisessa kunnostustyössä hän oli avainasemassa. Kuvassa Esa Koivunen avaa Myllykolun Eemelin juhlanäytäntöä päivälleen kaksi vuotta sitten, 1. heinäkuuta 2012.
Tyhjää tuli Esan jälkeen. Meidänkin aamupelimme sujui tavallista vaisummin. Jopa niin että sain ammutuksi kaikki viisi rankkaria sisään. Sijaismolari ei ollut virkeimmillään. Kahvilla Vepan baarissa muistelimme Esaa. Kuten Asko totesi: mitä meitä nyt nuorimmasta päästä ruvettiin karsimaan. Esa oli 52-vuotias perheellinen mies, kolmen nuoren isä. Matti vei puolestamme kukkia surutaloon. Kuulimme että avustustili aiotaan perheelle avata.
Mutta illalla oli taas telkkarissa täysi rähinä päällä. Ranska oli kuin uudesti syntynyt ja päihitti niukasti Nigerian. Yritteliäästi Afrikan pojat sinnittelivät, mutta ei auttanut. Aina tulee surku hävinnyttä joukkuetta, niin raskaasti ottavat putoamisensa kuten toissailtana ne Meksikon kyynelehtivät kähäräpäät.
Vielä jaksoimme yömyöhään Saksan ja Algerian matsiin, mutta jatkoajan lopulla jo uni yllätti. Saksa sen kumminkin voitti ilman meidän kannustustakin. Tulee kova puolivälierä Ranska-Saksa.
Tänään avataan Kehäkukan kahvilassa Onni Norhan valokuvien näyttely. Marjan isä on kuvannut Hämeenkyrön maisemia 60-luvulta alkaen. Paljon kadonnutta miljöötä hän on aikanaan tallentanut. Niinpä Marja pani Artsin avulla toimeksi ja valikoivat sadoista dioista kolmisenkymmentä ajankuvaa. Suurennetttuina ja kehystettyinä ne siellä kabinetin seinällä riippuvat. Kunnan sivistyslautakunta tuki tätä jaloa hanketta kiitettävästi. Käykää vilkaisemassa.
Naisen heinäkuu on täällä avattu nyt vaihtelevissa tunnelmissa. Sää näyttää sentään kirkastuvan.
1.7.2014