Maailmassa on noin sata Nobel-kirjailijaa. Olen varma, ettei yhdenkään kotitaloa kohdella siten kuin Sillanpään Saavutusta Hämeenkyrössä.
Seurailen kuinka moottorisaha ja traktori jylläävät Saavutuksen kuusiaidan kimpussa. Sen on Sillanpää omakätisesti istuttanut 1920-luvun alussa. Kaunis ja tuuhea aita siitä on kasvanut.

Nyt siihen sitten ilmestyy torahampaan aukkoja. Naapuritontti valmistautuu rakennustöihin, vaikka lupaakaan ei ole virallistettu.
Ympäristön hoidossa tunnetaan käsite ”maisemallisesti arvokas peltoalue”. Jollei tuo Vanajan rantapiitta Saavutuksessa ole sellainen, niin mikä sitten.

Yhtä arvokas on taksvärkkitien ja Taatan taipaleen idyllinen peltoaukea tässä takamailla. Sitäkin yritetään kohta asuttaa.
Gallén-Kallelan Kalelasta ollaan Ruovedellä huolissaan, kun kaatopaikkaa suunnitellaan puolentoista kilometrin päähän!
Olin Suomen delegaatiossa Unescon yleiskokouksessa Pariisissa kymmenen vuotta sitten, kun Chilen Nobel-kirjailijan Pablo Nerudan kotitalon Isla Negran kunnostukseen myönnettiin suuri rahasumma.

Saavutuksen, joka on yksityisomistuksessa, osalta riittäisi edes hienovarainen ympäristön rauhoitus toistaiseksi.
Oi koska tehdään kokonaissuunnitelma keskeisiin maisemakohteisiin? Koska nämä maisemallisesti arvokkaat peltoalueet rauhoitetaan järkevällä kaavoituksella?

Eihän voi olla niin, että vain raha ja asukkaiden pälkähdykset ratkaisevat, ja jokainen voi mellastaa mielensä mukaan.

Panu Rajala