Olli Horttanan kuvausryhmä taitaa olla tosissaan. Katselin kun Kierikkalan rantavainiolle kohosi nosturin nokkaan hissattu kamera, ja Silja uinui Marjan alkuperäisessä sängyssä keskellä peltoa. Varmaan syntyi huikaiseva unikuva, maisemakin eheimmillään. Illalla seurasimme Soinilan niemessä henkeä pidättäen, kuinka Antti Väre Armaan roolissa souti vanhaa puuvenettäni ja näki Siljan rannalla. Ida Teeri on herkkäkasvoinen Silja, yötön yö kauneimmillaan. Törmän rauha on mennyttä, mutta Artsin mukaan kuvausten seuraaminen on ihan kiinnostavaa.

Myllykolussa on vielä ongelmia (päärooli poissa harjoituksista!), mutta eiköhän se siitä oikene ensi-iltaan mennessä. Marko Saario komentaa joukkojaan. Pyörivä näyttämö toimii hyvin, lihasvoimin sitä pyöritetään. Puhutteleva sellomusiikki myötäilee vaihtoja, kokonaan uusi teatrikalistinen tyyli tällä näyttämöllä on tavoitteena. Muhkeaa komediallisuutta pian nähtävillä, sitä ihmiseloa, sen ihanuutta ja kurjuutta.

Minä rannassa kokkoa rakentelen ja lepikkoa karsin. Vielä pari päivää hektistä valmistusaikaa. Sillanpää-oopperan librettoa aamulla viimeistelin. Kammiosta aloitan ja kammioon lopetan. Naantalissa on puitu ulkopolitiikkaa, Lahdessa kirjallisuutta. Muureja yritetään murtaa molemmissa, tiedä sitten kaatuvatko. Käräjäsalissa kaatuvat huippuhiihdon kulissit. Täällä kaatuu vain pari vahvaa rantaleppää ja ehtoolla mies voipuneena sänkyynsä.