Tästä se alkaa, hellivän helteen merkeissä. Pientä sadekuuron yritystä ja ukkostelua, mutta vähiin jäi. Kasvimaa tarvitsee miesvoimin lisävirkistystä.

Aamulla torilla, sitten kirkkoon saattamaan kunnon kirvesmiestä ja rakentajaa Aarne Lepolaa. Kun ostimme tämän Viehätyksen, ensimmäinen homma muuton jälkeen keväällä 1982 oli kirjahyllyjen teko. Siihen sain hyvän vihjeen Lepolasta, taitavasta tekomiehestä. Hienot hyllyt syntyivät, eikä Aarne hermostunut, vaikka aina välillä muuttelin suunnitelmaa.

Aarnea ilahdutti huomata, että minulla oli pitkä rivi Päätalon teoksia. Kirjoitin näet myönteisen esittelyn Päätalosta Hesariin aikana, jolloin hän ei ollut vielä (oliko myöhemminkään) missään kurssissa kirjallisessa kaanonissa. Seuraus oli, että sain postissa pahvilaatikon, jossa oli Kallen siihenastinen tuotanto ja sen jälkeen hän lähetti joka vuosi uuden kirjansa kiitollisin omistuksin. Niistä oli myös kirjoitettava milloin Hesariin (kunnes homma siirtyi Vesalle), milloin Aamulehteen.

Kun uusi kirja oli paksu ja tunsin jo tyylin ja maailman enkä muka ehtinyt kunnolla lukea läpi, kysyin Aarnelta mitä siinä tapahtuu. Kirvesmies oli Päätalon erinomainen tuntija ja antoi hyvät viitteet – niin syntyi asiantunteva arvostelu. Olisi tietysti pitänyt antaa provisio kirjoituspalkkiosta Lepolalle, mutta hän tyytyi sovittuun tuntipalkkaan.

Sittemmin Aarne urakoi vielä liiterin ja leikkimökin, ja monenlaista ehdittiin puhella. Hän oli viimeisiä Vuoksen ylittäjiä, mistä muistona sirpale selässä ja hieman etukeno asento. Arvokas tapa on se, että kirkossa veteraanijärjestö aina muistaa poistuneita veljiä. Juhlallista oli nähdä Tuomo Linnainmaan parinsa kanssa jälleen ryhdikkäänä rinta kaarella hyvästelevän poistuneen soturin.

Aarnen ja Hannan viisilapsisen perheen iltatähti Yrjö Lepola oli historian ensimmäinen Eemeli aikanaan 1972 Myllykolun Eemelin kantaesityksessä. Hän oli nyt laatinut valaisevan kuvakavalkadin isänsä elämästä, minkä lisäksi kuultiin koskettavia puheita muistotilaisuudessa. Pekka Tuomiston ja Mauri Lepolan kanssa annoimme oman osuutemme vapaaseen sanaan. Kerrankin vainajaa kunnolla muisteltiin, mikä on aika harvinaista täkäläisissä hautajaisissa.

Varsinkin jäivät mieleeni kuvaukset veteraanin viimeisistä vaiheista: kuinka häntä heiteltiin palvelutalosta ja vanhainkodista toiseen, kunnes soturin voimat ehtyivät. Kyllä tähän runnovaan rumbaan totisesti jotakin sotea tarvittaisiin.

Saunottiin ilta-auringossa Törmällä, vesi järvessä on kovasti lämmennyt.