Seurallinen viikonloppu takana, vieraita ja lapsia, ohjelmasta vastanneet varsinkin Asla (3 v.) ja Saima (1). Hauskoja lapsia, mikäs heidän kanssaan ajeeratessa. Mummi on välillä lujilla, mutta kestää urhoollisesti ja keksii kaikennäköistä. Me miehet Aslan kanssa kehitämme sopivia tutkimusretkien kohteita.

Sydänsuvi, syvällä purjehditaan heinäpoutien helpeessä. Sitä Volter Kilpeä täytyi edelleen lueskella ennen kuin esitelmä Kustaviin alkoi tänään hahmottua. Varsinkin kirjeenvaihto, kolme vahvaa opusta, oli antoisaa luettavaa. Alastalon salin jahkailut välillä odottavat, vitkalleen niitä voi jatkaa, kiirehtiä ei kannata. Ensimmäinen osa sentään selvitetty. Pukkilan ja Alastalon kamppailu huvittaa edelleen. Bathseban sekä Volterin ja Hiljan kirjeet luin, korkeata tunneaallokkoa kerrassaan. Romantiikan heinäkuuta!

Lauantaina ilahdutti Aamulehden kulttuuriin hienosti laitettu juttuni Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden taustasta, samalla oudoksutti erään kalamiehen primitiivinen purkaus Ilta-Sanomissa. Eipä ollut ensimmäinen laatuaan.

Ajelin saattamassa Teijaa junalle ja poikkesin samalla Vanhaan kirjastotaloon, missä julkistettiin Tampereen nuorisoteatterin historia, tekijänä Tarja Kankainen. Olihan siellä muiden ohessa Esko Roine, Seppo Heinola ja Juhani Kontrokin, jonka kanssa totesimme edustavamme Markku-vainaata, joka aikoinaan esitti mm. Charliea tutussa farssissa, Esko oli kai täti. Vili Auvinen ohjasi. Minulla ei ole mitään osaa tai arpaa tässä teatterissa, kunhan patsastelin kuvia tutkimassa ja ostin kirjankin, Ruususen heräämisen. Taas palanen teatterihistoriaa loksahtaa paikalleen.