Pitäisiköhän Susan Kurosen kirjastakin olla jotain mieltä? Parhaiten onnistuu kun ei lue, sen muistan monista kohdalleni osuneista kommenteista. Odotan että joku feministitaho ryhtyy ponnekkaasti puolustamaan naisen oikeutta kertoa näkökulmansa. Jokunen kolumni viittoo jo siihen suuntaan (Nykänen Nyt-liitteessä). Toisaalta aihe olisi tarjonnut hyvän satiirisen komedian, jos osaava kirjoittaja olisi auttanut. Amerikassa tehtäisiin ihmissuhdeleffa, joka kurkistaa makuuhuoneesta vallan kulisseihin. Täällä tyydytään (ilmeisesti) vaatimattomaan pikkupaljastukseen.

Pygmalion eli My Fair Lady on klassinen malli, sitä vain varioimaan. Kun katselimme viimein esityksen Tampereen Teatterissa pakkasillan viihteeksi, huomasin kuinka etevä ja ammatillinen ote voi mennä liian sujuvaksi, liian asetelmalliseksi ja viitteelliseksi silloin kun kyseessä on kovin tuttu teos. Ihminen, lämpö, charmi jäävät taidon ja hauskuutuksen jalkoihin. Eivät he tule läheisiksi ihmisiksi, he näyttelevät monista versioista tuttuja ihmisiä. No todettakoon että Marja oli vähän toista mieltä ja viihtyi vallan mainiosti. Sitä paitsi Jukka Leistin Higgins, erityisesti ”miksi nainen ei voi olla kuin mies”, tehosi kyllä minuunkin. Ja Mari Posti lauloi Elizan helakasti.

Keskusteltu parissa yhteydessä paikallisen kulttuurielämän nollapisteestä, Sillanpään Seuran kokouksessa ja kyläreissulla Kaipiossa, missä tapasimme hyvinkin aktiivisia uuskyröläisiä. Monella on käsitys Hämeenkyröstä kulttuuripitäjänä ja hämmästyy, kun tutustuu vallitsevaan todellisuuteen. Sivistyslautakunnalla ja kirjastolla on rahoja tuskin mitään, toista kirjastoa uhkaa sulkeminen, eikä uusia ideoita näytä syntyvän. No tämä ei nyt minua ihan hirveästi enää huolestuta, mutta ihmetyttää kyllä kun muistaa takavuosikymmenten huimia ponnistuksia.

Ei ole helppoa suurilla taidelaitoksillakaan. Ooppera on valtakamarien seitinvartijan S. Tiitisen ensimmäinen vakava kompastuskivi, ilmankos on ruvennut jakamaan hervottomia lausuntoja muustakin (presidentin valtaoikeuksista). Kuinka Ilkka Kuusisto sanoikaan: oopperanjohtajan tärkein tehtävä on ”pipiin puhaltaminen”. Taito näkyy talossa unohtuneen.

Kovat pakkaset hieman jarruttaneet hiihtelyä, pieniä lenkkejä sentään. Ja Tauno on aloittanut puittenkaadon savusaunan hirsitarpeisiin. Olin hetken apumiehenä, komeasti rysähti korkea kuusi talon takarinteestä. Hommaa loppuvuodeksi. Mutta pääasiassa nämä kelit tarjoilevat loistavia sisätyöpäiviä. Jatkettava Waltarin kristillistä kilvoitusta.