Viikolla Kapa kävi kuvaamassa pitkästä aikaa, mutta valo ei ollut ihanteellinen, kuulemma. Saipa kuitenkin hienon japanilaista puupiirrosta muistuttavan ruudun jostakin hevoshaasta, varsinainen taiteilija. Murtuva maisema -hankkeemme on hyvissä voimissa.

Sittenpä alkoi hiihtoloma, ja Marja tuli taloon. Ihanaa. Olemme hiihtäneet, nauttineet hernesoppaa ja madekeittoa ja blinejä ja ja .. Elämä on taas mallillaan. Laskeudumme laskiaiseen hyvillä mielin.

Luen Poen novelleja ja katson yhteyksiä nuoren Waltarin kauhunovelleihin. Tunnelmissa, asetuksissa jotain sukulaisuutta, mutta en ole löytänyt Waltarilta ”Poe-pastisseja” kuten vakiintunut käsitys uskottelee. Ehkä E.T.A.Hoffmann oli tärkeämpi vaikuttaja, katsottava hänenkin juttujaan. Jaana Kapari on sinällään suomentanut ja toimittanut huolella komean Poe-kokoelman Teokselle. Sieltä johduin Markku Envallin tutkimukseen Toinen minä ja sieltä takaisin Waltarin Turmsiin ja Johannekseen. Kaksoisolento-aihe tai paremminkin suojelusenkeli, genius, ilmaantuu vasta myöhemmin W:n tuotantoon.

Kuinka ollakaan, radio lähetti Merkkituotteen Poesta ja Nelonen kauhuleffan Stephen Kingin pohjalta, jossa oli raju kaksoisminän rakennelma. Joskus aiheet kiertyvät yksiin.

Hanna Pakarisesta tuli mieleeni Juliette Gréco, ulkonäön puolesta, mutta ranskatar oli sensuelli chansonien tulkitsija. Siellä oli yksi nainen, Johanna joku, joka sai fanipalkinnon, häntä olisimme kannattaneet, mutta varmaan Hannakin pärjää kohtuullisesti. Huvittavaa että Lovex, jonka pari poikaa harjoitteli 90-luvulla meidän takkahuoneessa, on nyt näin korkealla. Vilho keskittyy epäkaupallisempaan heavyyn My Fatessa, ehkä nekin vielä ponnistavat näkyville.

Hienoja hiihtokelejä, hankittava pulkka että päästään laskettelemaan. Faijan muistokirjoitus Hesarissa, hyvä. Kuukauden kaari kierretty, vielä paljon käytännöllistä. Vähän päästä hätkähtelen: en olekaan tänään vielä soittanut faijalle…