Olihan viimeinen vaalikeskustelu, hyvä niin. Samaa mieltä kuin Tarmo Ropponen: hyviä puoluejohtajia, melko samanmielisiä, asiansa osaavia. Ihmettelen että he jaksavat virkeinä painaa viikkoja, mutta kilpa lisää virtaa. Vaalikuume nousee, kun noinkin täpärälle näyttää menevän.

En minäkään ymmärrä, miksi Venäjän varustelu välittömästi lisäisi uhkia tännepäin, kun ei mitään muita sen suuntaisia merkkejä ilmene. Uhkaavaa on sen sijaan yleinen ydinaseistautuminen, nyt siis Britanniassa, missä sukellusveneet uusitaan. Eikö kukaan pidä tällaista yleisen maailmanrauhan uhkana. Miksi Britannian varustelu on turvallisuutta tukevaa, Venäjän sitä vähentävää. Julistihan Englanti meille sodan 40-luvullakin… No jaa, leikki sikseen, mutta historia hallitsee paljolti ajattelua tänäänkin.

Perhepolitiikasta ja vanhusten hoidosta Päivi Räsänen ja Timo Soini puhuivat viisaasti ja selvästi. Vanhasella näkyy olevan jo varaa voitonvarmaan naureskeluun, hallitsee aika ylivoimaisesti substanssin kaikilta aloilta. Katainen on koko ajan parantanut, pikkupojan imago alkaa saada valtiollista vakuuttavuutta. Kuka vaan heistä voisi maata johtaa, jopa Heinäluoma. Mennään rauhassa vaaliin.

Pieni teatterikommenttikin, päivällä kuulin lounaalla osan radiokeskustelua. Kun puhutaan teatterista ja politiikasta, kainostellaan visusti sanomasta mitä se politiikka siinä yhteydessä tarkoittaa. Jos kaikki henkilökohtainenkin on politiikkaa, vaikutuksia on turha haikailla – paitsi henkilökohtaisia. Kun Pentti Paavolainen selittää, että Brecht oli kyselijä eikä julistaja, niin eikö hän todellakaan huomaa, että suurimmat opettajat Sokratesta ja Jeesuksesta alkaen ovat metodiltaan olleet kyselijöitä – mutta aina tietyssä tarkoituksessa, tiettyyn suuntaan pyrkien, siis sittenkin julistaen. No hyvä, kyllä Jeesus myös vastasi kysymyksiinsä, ei odotellut. Vielä selkeämmin vastaa Brecht omiin kysymyksiinsä, ei anna sananvuoroakaan. Ei jää mitään epäselvyyttä siitä kuinka olisi toimittava.

Jotain tällaista odottaisi myös poliittiselta debatilta: kysymyksiä, jotka jäävät askarruttamaan, ohjaavat ajattelua vähän ovelammin, julistavat juonikkaammin. Mutta antavat samalla selvät avaimet. Yleisön puolesta kyselijät päästivät puoluejohtajat liian helpolla, väittelyä olisi voinut jatkaa. Mutta niillähän on siellä aina pula ajasta, ahtavat liikaa asioita ahtaisiin raameihin.

Stefan Wallinin ja monen muun peräänkuuluttamaa ympäristövallankumousta ei taida ainakaan noilla eväillä tulla lähivuosina. Vanhasen idea Helsingin puulämmittämisestä hakkauttaisi loputkin metsät? Jos onnistuu, panen heti perässä tämänkin talon puulämmitykseen, tänäänkin huhkin metsätöissä ainakin tunnin… Prekariaatti pitäisi kaiketi paskatöinä, mutta minulle suurta nautintoa koneen vieressä istumisen lomassa.