Mel Gibsonin elokuva Jeesuksen kärsimyksistä herkutteli siinä määrin väkivaltaisilla efekteillä, että tallennekanava kääntyi eilen paavi Johannes Paavali II:n nuoruudenvaiheisiin. Sinänsä kiintoisaa poliittista historiaa; NL:n romahdus alkoi Puolasta, tässä kaukaisia alkutahteja. Sodan väkivaltaa vastaan ihmisen hengellinen urheus.

Totta puhuen Waltarikin toteaa Valtakunnan salaisuudessa Jeesuksesta: ”Prokonsuli antoi ruoskia hänet Rooman tapaan, jotta kansa olisi tuntenut sääliä häntä kohtaan ja tehdäkseen ainakin hänen kuolemansa nopeammaksi”. Näin ollen ruoskiminen ennen ristiinnaulitsemista oli Waltarin tulkinnan mukaan laupeudenteko. Mutta Mel Gibsonin menetelmällä miehestä olisi jäänyt pelkkää muusia, jota ei enää olisi kannattanut ristillä riiputtaakaan. Tämmöinen lähestyy itsetarkoituksellista väkivaltaviihdettä. Ehkä katsotaan elokuva joskus kohonnein voimin loppuun.

Lisää Waltarin nautittavaa ironiaa. Sadanpäämies Adenabar toteaa Markus Manilianukselle harmissaan ristiinnaulitsemisen aiheuttamasta huomiosta: ”Pitipä sinun osua pahana päivänä Jerusalemiin. Onneksi maanjäristys ei aiheuttanut mainittavia vahinkoja kaupungissa. No, näit siis sinäkin omin silmin Jeesus nasaretilaisen kuolevan. Vaikka mitäpä hänestä. Vuoden perästä kukaan ei enää häntä muista.”