Mika Waltarin juhlavuoden valtuuskunta (komeaa, eikö totta) retkeili Hartolaan ja Sysmään.

Jaa miksikö? No siellä on otettu varsin aktiivinen aloite tulevaan vuoteen ja Waltaria aiotaan juhlia näyttävin menoin, niin saatoimme päätellä. Waltarin vaimon sukujuuret juontavat vahvasti Kalhon kartanoon ja sen maalla on mökki, jossa Sinuhe ja Mikaelit on kirjoitettu. Sopiva pyhiinvaelluspaikka, varsinkin kun ei ole julkisesti nähtävillä.

Meillä oli suotuisa onni, sillä Marjatan serkku Eero Karlsson esitteli mökkiä ja omaa asumustaan Näsiä vauhdikkaasti ja hyvin asiatiedoin. Harmaan hirsimökin yläkerrassa voi vielä hyvin eläytyä egyptiläisten valtaamaan ullakkomiljööseen sekä Neljän päivänlaskun hirtehisiin tunnelmiin. Mikalla huolto pelasi: anoppi ja vaimo huolehtivat täydellisestä kirjoitusrauhasta.

”Se oli sitä aikaa…” kuten puheenjohtajamme Paavo Lipponen haikeana huokaisi. Ovat kuulemma näkymätkin innostavammat kuin eduskunnan umpinaisessa työhuoneessa.

Saimme hyvän lounaan elävän torvisoiton säestyksellä (!) tulevassa juhlapaikassa, kuulimme Juhana Schildtin mainiota vieraskirjaselostusta vanhempiensa juhlista, joissa Mika ja Marjatta ja Satukin vierailivat ja paljon muuta.

Olihan antoisa vaikka helteinen retki. Touko Siltalan kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanan elämäkerrasta, jonka ohjelma on jo kaikin puolin selvää – vain tekstiä toistaiseksi puuttuu. Sitäkin päivän mittaan karttui, aineistoa yllin kyllin ja tarkistettavia viitteitä.

Katselimme vielä Asikkalassa Kekkosen kalastusnäyttelyä ja kuulimme tarinoita. Niitä riittää suurlähettiläs Heikki Talvitiellä ja muilla paikallisilla tuntijoilla. Itä-Hämeen museokin alussa katsastettiin, Maila Talvion ja Uuno Kailaan huoneet ja jatkoa seuraa, kuulemma Mikan kammari. Kivimaa kun vielä tulee niin siinä ovatkin Tulenkantajat koolla – Itä-Hämeessä!

Yhdyn puheenjohtajan yhteenvetoon: – On meillä tässä aineistoa… Anneli kutsuu heti Waltari-seuran koolle, painetaan täysillä ensi vuotta kohti.