No jaa, siinähän oli Hesarissa arvio Kuningasajatuksesta. Ajoitus mainio, kulttuuritoimitus hoiti tämän hyvin. Vanhan huonetoverini Pertin juttu ei nyt hohda innostusta, mutta on sentään kohtalaisen suopea selostus. Vai väritöntä henkilökuvausta. Ainakin henkilöiden vaiheet ovat kyllin värikkäitä, ja saattaa olla että heitä on tässä panoraamassa liikaakin, mutta minkäs teet kun niitä tunki mukaan, toinen toistaan kiihkeämpinä.

Aiheesta jatkettiin kirjamessuilla, J-P Pietiäinen hyvin perehtyneenä haastattelijana kirjakahvilassa, historioitsija kun on. Puhuttiin paljon valkoisesta sodanjohdosta ja Mannerheimista, sentään Rantalan Villestäkin, Sillanpäästä ei mitään eikä juuri varsinaisesta kuningashankkeesta. Aina eri puolia nousee eri tilaisuuksissa, ehkä sekin tulee tästä kirjan runsaudesta. Tulihan taas toitotetuksi, kuulijoitakin riitti kahvilan täydeltä, tuttuja joukossa.

Vammalan ohjelmavaliokunnan kokous vilahti vauhdikkaasti ja hyvin tuloksin. Muuta ohjelmaa on sanoisinko vetävästi ja runsaanlaisesti. Nyt vain toimeksi. Kirjamessut on siitä kiva, että voi käytävillä sopia monen vastaan kävelevän esiintyjän kanssa soittelematta tai sähköttelemättä sen kummemmin. Helppoa. Toteuttava porras hoitelee suvereenisti loput.

Meidän keskustelu Waltarin lavalla Istanbulista meni pipariksi, kun oli liian vähän aikaa ja senkin Päivi lukea lopotti Pierre Lotin sinänsä utuisen kauniita sitaatteja. Yleisöä oli suuri katsomo täynnä seisomaan saakka ilmeisesti kiinnostuneena juuri Waltarin ja meidän myöhempienkin matkakokemuksista, vaan laihaksi taisi jäädä saaliinsa. Vahinko.

Markéta Hejkalován kanssa päästiin sentään asiaan eli Waltarin asemaan tsekeissä käsiksi. Markéta kertoi kirjastaan ja käännöksistään seikkaperäisesti, helppo haastatella. Waltari kiinnostaa tsekeissä kaiketi siksi, että on historiallisissaan käännekohdan ja murroksen kuvaaja, mistä tsekeillä on enemmän kuin tarpeeksi kokemusta. Ihanaa että Satu Waltarikin oli saapuvilla ja Tsekin suurlähettiläs.

Näin vierähti päivä pirunmoista vauhtia, lavalta toiselle ja kokoushuoneeseen kipittäen, hyvin ehdittiin. Kaiken päälle vierähdimme tänne kotonurkille syömään mikä oli jäänyt kokonaan väliin ja messupaikat jo suljettiin. Jymy-yllätys: tuo takanurkan turkkilainen basaari tarjosi paitsi mureata ja maistuvaa uunilammasta myös hehkeätä napatanssia. Jouduin itsekin lattialle, siellä tanssittiin lopulta joukolla. Olihan mesta. Enpä kerro tarkemmin etteivät kaikki sinne ryntää, pienet on tilatkin. Rööperi on ihmeellinen.