Alkavat kirjamessut. Ensimmäinen vaikutelma: aina vaan paisuvat. Valtaisa kirja-alan tietoisku. Mutta ovatko kaikki nämä ihmiset kiinnostuneet kirjoista vaiko toisistaan ja julkkiksista ja yleisestä selluamisesta? Hömppääkin on entistä enemmän.

Pohjustettiin lounaalla Vammalan ensi vuoden messuja eli vanhan kirjallisuuden päiviä. Siellä on hyvä toteuttava porras, on sikäli innoittavaa ryhtyä ideoimaan Waltari-teemaa. Tuija Hirvinen ja Saana Ollila briiffasivat ajan tasalle, Jukka Sarjalan kanssa muutama sananvaihto, samoin Kirstin, tähänastisen ohjelmista vastaavan.

Waltari-standilla oli vilkasta, Istanbulin matkaa muisteltiin. Avajaisiakin vähän kuulosteltin, mutta runoräppi oli sentään liikaa. Presidentti puhui kirjan merkityksestä, mistäpä muusta. Tommi Metsäketo lauloi sentään kauniisti.

Aamulla muuten Mäkelänrinteen uimahallin kautta messuille, siitä lyhyt huippaus kävellä. Ensimmäisen kerran vierailimme upeassa uimakeskuksessa ja heti törmäsin Rainer Pelkoseen, entiseen rehtoriini, kun olin täällä opettamassa suomea 70-luvun alussa. Vetreä urheilija oli edelleen Pelkonen, entisaikojen juoksijamestari. Uimakeskus on hänen muistimerkkinsä, sitkeän työn tulos. Muistelimme ohimennen Mollea, siellähän tapasimmekin heidän mökillä taannoin Sorsasalon kalliolla. Muitakin tuttuja uimareita; otamme tavaksi virkistäytyä Mäkelänrinteessä.

Illalla tyrmäsi tieto Stora Enson tuloksenparannustoimista. Kuinkahan kauan tähän menoon tyydytään jonkun päivän mielenilmauksilla. Vaan minkä teet globaaleille markkinavoimille, juokset vain niitten pillien tahdissa.

Ilmeisesti menetään myös 141 tuki, ja pian tyhjenevät sairaalat hoitajista. Ei käy kateeksi hallituksen asema näinä aikoina, jos kohta monella ihmiselläkin on kurjaa. Autetaan sentään punaisilla nenillä kehitysmaiden lapsia.