Risto Volasen juttu totalitaarisesta ja väkivaltaan yllyttävästä teatterista iski kyllä virkeäksi aamun Hesarissa. Siinä oli suorastaan syvyyttä, koska siteerasi Smedsin entistä näytelmää Huutavan ääni korvessa Kajaanissa. Edes ammattikriitikot eivät yllä tällaisiin sisäisiin yhteyksiin tai yleensäkään syvyyssuunnassa vertaileviin arvioihin. Ilmankos IS kiinnostui asiasta ja soitteli kannanottoa; saas nähdä mitä ovat huomiseen keränneet.

Aihe puhutti eilen Kirjailijaliiton joulupäivälliselläkin, ja arvata saattaa, ettei kirjallisen teoksen näin rämäkkä käyttö ohjaajan tarkoituksiin innostanut suuresti alan ammattilaisia, joiden pääaiheena tuntuu tapaamisisssa olevan tekijänoikeuksista ja kustannussopimuksista huolehtiminen.

Kyröläinen tipahtaa luukusta ja kertoo kuinka hyvin menivät joulukahvit Rauhamäessä. Hienoa. Haikeaa oli jäädä ensimmäisen kerran 32 vuoteen pois, mutta pätevät syyt pitivät täällä. Ja muistojen kiinteistöä ryhdytään sitten kauppaamaan, mikäs siinä. Nyt voisi joku kulttuuritahtoinen taho heräillä, jos sellaisia vielä niillä leveyksillä liikuskelee.

Löysin Myyrmäen antikvariaatista kaipaamani kirjan – antikka.net on käyttökelpoinen palvelu kieltämättä. Toinen kiva elämysten kauppa on Compact, joka muutti Pursasilta Fredalle. Lahjat kertyvät. Tytär kylässä ennen joulua, kaikenlaista valmistelua, leppoisaa vaikka työrauha säröilee. Onneksi Heimat eli Kotiseutu loppuu pian; sen hieno jännite pitänyt hallussaan ties kuinka monta tuntia tänä syksynä. Palkinnutkin katsojan. Mutta mitä kaikkea olisin säästyneenä tuntimääränä saanut aikaan?