Eero Vartio piti ansiokkaan esitelmän Waltarin saduista seuran kokouksessa Töölön kirjaston nimikkosalissa. Hän oli koonnut satujen bibliografian, esitteli tärkeimpien motiiveja ja teki myös hyvän ehdotuksen: pitäisi julkaista Mika Waltarin Kootut sadut, mahdollisimman täydellinen laitos ilmestymistietoineen. Tätä kannatimme, terveisiä kustantajalle. Yksi kuvitettu satu on kuulemma tulossakin.

Waltarihan oli suurten sadunkertojien jälkeläinen, niiin itämaisten kuin kotoisen Topeliuksemme. Kerronnan polveileva, vuolas juoksu toistoineen ja formuloineen tulee maailman satuperinteestä. Hän vain kykeni laajentamaan sadut historiallisten romaanien monikerroksiseen kontekstiin, Sinuhesta alkaen. Siinäkin pohjana muinaisegyptiläinen taru, jota Waltari käytti vapaasti hyväkseen.

Monet sadut varsinkin Kiinalaisesta kissasta (1932) on kirjoitettu ja kerrottu alkuaan Satu Waltarille. Kun istuin hänen vieressään ja kuuntelimme Eeron analyysejä ja hiljaa hän kuiskaili kommenttejaan, tuntui siinä historia keskuudessamme viivähtävän. Myös Esko Tammivuori, entinen Istanbulin konsuli, intoutui muistuttamaan itämaisista sadunkertojista.

Hyvästä tilaisuudesta astelee myrskyn riepottelessakin rikastuneena ja kohonnein mielin kotiin. Waltari-seura on lähtenyt juhlavuoteen suotuisissa tunnelmissa.