Hyvinkään taidemuseossa lämmin Yrjö Saarisen muistojuhla. Sonckin kokoelman lisäksi oli nähtävillä ilahduttavan runsas vähemmän nähty valikoima Saarista. Mikä värien leikki, intohimon ja vaiston kuohuva kokonaisuus. Yllätyimme suorastaan maalausten tuoreudesta ja voimasta. Millaisia ne ovat olleetkaan heti maalaamisen jälkeen. Kannattaa ehdottomasti käydä Hyvinkäällä tuonne maaliskuun puoliväliin mennessä.

Hauska oli myös tavata taiteilijan poika Yrjö Saarinen, hyvin isänsä oloinen vekkuli, voisi kuvitella. Kerroin terveisiä Satu Waltarilta, joka ei ikävä kyllä jaksanut lähteä paikalle. Muisti Yrjön ihan pikkupoikana, tämä taas Sadun nuorena neitona. Waltarit kävivät Sotalaivassa (talon nimi) Saarisia tapaamassa ja nämäkin joskus Helsingissä Tunturikadulla.

Esitelmäni panen vähän myöhemmin näkyviin kokonaisuudessaan, kun siitä on tulossa lyhyempi versio julkisuuteen pikapuoliin. Jälleen sain joitain lisäviitteitä yleisöltä, jota oli seisomaan saakka. Siitä nämä tilaisuudet ovat hyviä, että omakin tieto ja näkemys karttuu. Hyvinkäällä kunnon talvi, pieni pakkanen. Waltari-seuralaiset tekevät retken näyttelyyn 1.3.