Aurinkoinen kävely vanhan Rauman kujilla aamutuimiin, käytiin Unto Koskelan ja Hj. Nortamon syntymäkoteja tervehtimässä Kuninkaankadun varrella. Tyyntä aamua valaisi myös Länsi-Suomen loistava kritiikki Kuubalaisesta, jonka se totisesti ansaitseekin.

Miellyttävät muistot Raumalta! Ajelimme Kyröön, missä en ehtinyt paljon kauniista päivästä nauttia, sillä matka jatkui Tampereelle. Yhteislyseon ilmaisutaitoa opiskelevat oppilaat olivat tehneet kulttuurisen uroteon ja valmistaneet draamallisen kiertoesittelyn koulurakennuksen entisen oppilaan Frans Emil Sillanpään lyseovuosista – se vanha lyseorakennus Aleksanterin puiston varrella palvelee nykyisin koulun lisärakennuksena Tyllinä. Erinomaista että se on taas koulukäytössä. Sain muiden mukana tilaisuuden tutustua kouluun ensimmäisen kerran erinomaisen johdatuksen saattelemana.

Oppilaiden työ oli asiantuntevaa, tarkasti tutkittua. Siellä esiintyivät niin Haaviston Hulda kuin Mia Liljeroos, Tättälän Hilja ja myös Silja Salmelus, Elias Malkamäki ja Juha Toivola sekä Frans Eemeli itse. Hyvin olivat Sillanpäänsä lukeneet ja selvästi myös elämäkertaani. Mikä ilo biografian kirjoittajalle nähdä teoksensa katkelmia nuorten dramatisoimina kohtauksina!

Tilaisuus päättyi Sillanpään ylioppilasjuhlaan juhlasalissa, kuultiin puhe ja laulettiin Maamme-laulu. Aivan vaikuttavaa. Juhani Kontro esitteli minulle lisää vanhaa opinahjoaan, jossa hänen ja Markun isä oli aikanaan saksan ja venäjän lehtorina. Vilja ja Jere olivat paikalla, eipä moni muu kyröläinen. Pirkkalaiskirjailijoiden entinen puheenjohtaja Vuokko Tolonen on jo toistakymmentä vuotta opettanut tässä kunniakkaassa laitoksessa. Kiitin oppilaita ja vastaavaa opettajaa, jonka nimi vilahti valitettavasti ohi korvieni.

Ihmeellinen helteinen viikonloppu vaihtuvin ylentävin elämyksin. Ei surettanut edes Suomen rämpiminen Ruotsi-maaottelussa, jota koripallon Venäjä-trilleri sentään kohensi. Kestimme vielä Sillan huippuunsa viritetyn ja surullisen loppuratkaisun ennen kuin uni maittoi.