Mailta palattu, voimallisesti levätty. Kuinka kaunista olikaan Hämeenkyrön mailla ja tanhuvilla, kiljuvaa pakkasta öisin, kuunpaistetta kirkkaalta taivaalta ja auringon kiloa ohuenlumisilla pelloilla ja rantajäätiköllä. Sielu virvoittui ja sai uutta ravintoa.

Luin nimittäin Sinuhe egyptiläisen tarkasti ja joka rivin, vaikka piti vain kertaamani, koska uskoin romaanin hyvin tuntevani. Aina se avaa uusia puolia ja yllättää. Sen innoittuneisuus varsinkin alkupuolella on edelleen tarttuvaa. Se vie mukanaan kuin välkehtivä laine ja kevyesti kuljettava maininki. Sen aallokko raskautuu hiukan keskivälin jälkeen ja lopun verisyys ja kauhea lohduttomuus voi tosiaan tehdä vatsan kipeäksi kuten Neljän päivänlaskun kertoja todistaa.

Luin Sinuhen lukiolaisena keväällä 62 ja muistan yhä, kuinka kirjoitin sen alusta ajatuksia ja lauseita mustakantiseen vihkoon, jotta ne paremmin muistaisin. Kun kerroin tästä Waltarille keväällä 74, hän hymyili omaan tapaansa ja sanoi, että monet eri maista kirjeitä lähettävät nuoret lukijat ovat kertoneet tehneensä samoin.

Luin samaa ensipainosta, jonka isäni on ostanut heti syksyllä 45 jolloin kirja ilmestyi ja jolloin olin muutaman kuukauden ikäinen. Se on se kaksiosainen paperikantinen haalean värinen pitkämäinen laitos, jossa on paljon epätasaisuuksia ja joitakin virheitä kiireisen käsilatomisen jäljiltä. Arvatenkin se maksaa jonkun satasen huutokaupassa. Toinen painos sidottiin jo yksiin kansiin ja arvatenkin kohennettiin painoasua, vaikka en ole asiaa tarkistanut.

Myös ulkoilimme paljon ja nautimme leivinuunissa mainiosti paistunutta lammasta ja poltimme pääsiäiskokkoa raivausjätteistä Voipaannokassa tulevan savusaunan paikalla ja vastarannallekin Helmin tykö ehdimme kahvittelemaan ja samoin Hilkka ja Tauno poikkesivat puhelemassa toisena pääsiäispäivänä ja myös kissamme Simasuu teki arvokkaita vierailujaan vanhassa kodissa ja kokeili sen tuttuja makuupaikkoja kunnes jäykin jaloin poistui Tyynen mökkiin jatkamaan rauhallista talvehtimistaan.

Joten maalla kaikki oli hyvin ja kohdallaan ja saatoimme levännein mielin palata Sepänkadulle aloittamaan kevätrynnistystä kirjani kimppuun, jonka keskiväli on taitettu ja nousu loppuharjannetta kohden on hyvin toivein alkamassa.