Olinpahan oikeassa. Matin seurassa oli perjantaina Tarvaspäässä vaalea tyylikäs nainen, jota arvelin uudeksi seuralaiseksi, mutta Marja piti virallisena eskortina. Tänä aamuna daami on kaikissa lööpeissä. Emma-gaalassa oli toimittajia. Media on kiva; nyt pommitetaan kaikin keinoin tämäkin yritys palasiksi ja sitten päivitellään, että kas kun se Matti ei osaa jne. Katsotaanpa kuinka käy. Toivotan onnea.

Mannerheim todella osasi pitää yksityiselämänsä itsellään, mutta eipä ollut mediakaan oikein voimissaan menneinä vuosikymmeninä. Helppo nyt on spekuloida nukketeatterin keinoin kuinka asiat olivat. Dokumentteja ei taida löytyä. Hbl:ssä tosin Svenskanin Mannerheim-näytelmän kirjoittaja Per-Erik Lönnfors tuo esiin käsiohjelmasta pari lausetta, joissa hyvin ohuesti viitataan siihen, ettei Mannerheim ollut erityisen innostunut naisista. Eipä siinä ole viitteitä miehistäkään sen puolesta. Joten seksuaalisen suuntauksen todistelu jälkikäteen pihapuheiden tai kirjelöytöjen perusteella on kyllä ritisevän ohutta tulkintatrapetsiaa.

Tästä aiheesta kirjoitti Matti Apunen sunnuntain Aamulehteen varsin sapekkaan sapiskan, jollainen on aina virkistävää luettavaa. Matti pääsee näköjään parhaiten vauhtiin kun saa räyskiä kulttuuriväkeä, ja aiheita kyllä piisaa. Siellä hurskastelu on näkyvintä, muualla paremmin peitossa.

Aloitin viikon Märskyn pärskeissä virkistäytyen, muutama viinilasi viikonloppuna ottaa jo voimille. Tapasin altaassa Taavi Kassilan, jonka kanssa puhelimme amerikkalaisten Sinuhesta, jonka hänkin oli katsonut eilen Orionissa. Kehuimme uuden kopion värejä ja upeaa visuaalisuutta, sitäkin että sanoma tuli selväksi. Mutta tarinaa oli sikäli sokeroitu, että Sinuhe kirjoittaa kirjaa pojalleen, mikä ei romaanissa ole mahdollista. Sinuhe kirjoittaa itselleen, siinä koko idea. Teepä joskus uusi Sinuhe, heitin Taaville piruuttani. Nyt poika painaa kuulemma Kekkosesta romaania ja elokuvaa rinnan. Kova aihe sekin.