Olihan väkeä ja tungosta Pekka Halosen näyttelyn avajaisissa Ateneumissa. Rappusilla istuttiin ja seistiin kuin jossakin Vanhan valtauksessa. Stefan Wallin sutjakasti avasi ja sitten tauluja katsomaan. Ainakin ahkera mies kuten Kari Rahiala kehaisi. Ei Halonen ihmisen liikettä osannut kuvata, ehkä se on sitä hartautta ja pyhyyttä josta Wallin puhui. Jykevät tyypit pysähtyneissä asennoissa. Mutta maisemissa on herkkyyttä eikä kai kukaan saa hankea ja valoja ja talven sävyjä niin hienosti esiin kuin Halonen. Pitää tietysti mennä katsomaan uudestaan kun on vähemmän ryysistä ja näkee enemmän.
  Jatkoimme siitä Eerikin pippuriin syömään ja katsomaan The Egyptianin näytöstä Orioniin. En saanut vielä elokuvan taustoista juttua Hesariin sen paremmin kuin Iltsikaan, ehkä aihe ei ole niin kiintoisa enää, mutta yhtä ja toista hauskaa elokuvan tekemiseen kätkeytyy eikä siitä ole koskaan tai sanotaan puoleen vuosisataan meillä kunnolla kerrottu. Elämäkerrassa tulee. Jonnekin kehittelen vielä esseetä siitä, kuinka Cinemascopea Sinuhesta väännettiin isolla rahalla ja mahtavilla kulisseilla. Takana oli suurempi kampanja kuin meillä tiedettiinkään, siihen asti (1954) mittavin Hollywood-elokuva. Se että se henkilöiden tasolla epäonnistui, johtui muutamasta kohtalokkaasta roolivalinnan haksahduksesta ja ohjaajan väsymyksestä. Paikoin yhtä kankeaa meininkiä kuin Halosen tauluissa, ei tunteen tai erotiikan häivääkään Nefer-kohtauksissa. Mutta kokonaisuutena ehdottomasti komeaa katseltavaa edelleen, nimenomaan kankaalla visuaalista juhlaa, ja kuten Waltari itse tyytyväisenä totesi, ainakin romaanin julistus ja sanoma nousevat lopussa selkeästi esiin. Palataan tähänkin vielä.
  Orionissa kaksi kolmannesta salissa katsomassa, vaikka tekstejä ei ollut. Elokuva kiinnostaa vieläkin, eikä uutta tästä aiheesta ole aikoihin näköpiirissä, vaikka yrityksiä ja tunnusteluja on tehty. Nythän Sinuhen matkat ja Minea-episodi voitaisiin aivan toisella tavalla ottaa mukaan. Lontoosta muistan 1986 että BBC harkitsi aiheesta tv-sarjaa, mutta luopui sitten nopeasti aikeesta, ne olivat kuulopuheita, erään suomalaisen mimmin siellä kertomaa.