Viimeinkin kirjalla on nimi, kolmas ehdotus otti tulta, paras se onkin. Joskus vain loksahtaa. Lueskelin Mikan pöytälaatikkorunoja, sieltä oivallus, jolla laaja ja monitasoinen merkitys. Esittelyteksti samalla osin uusiksi. Sitä paitsi olen saanut toimittajan, asiat alkavat sujua. Kevät kiihdyttää vauhtia. WSOY toimii edelleen epäilyistä huolimatta.
  Valtionarkistossa tapaan Raimo Salomaan ja saan salkullisen kullanarvoista aineistoa Waltarin sotavuosilta. Säästyn ylimääräiseltä keräilyltä, kun tarkka haravoitsija on kulkenut edelläni. Ainoa vain että materiaalia kertyy pian yli yhden kirjan tarpeen, joten tästä on kuorittavat parhaat jutut päältä.
  Työ valtaa mielen kokonaan. Sikäli tämä on monotonista luettavaa, uskoisin. Varjelen myös kirjan tärkeimpiä löytöjä ja linjauksia. Maaliskuu on aina ollut töissäni käänteen kuukausi; tästä lähtee loppua kohti putoava liike.
  Puhelin Kanneltalossa Waltarin jalanjäljistä Turkissa, yllättävän paljon kuulijoita liukkaana ja pimeänä iltana. Kriittistä väkeä, Turkin tuntijoita, kaikkea kyselivät. Eturivi lähdössä Istanbuliin Salme Sauren johdolla, hän minua rohkaisi kestämään tämän vuoden myllytykset. Ei tämä vielä voimille käy, innostaa pikemminkin, voin vastata.