No jaa, nyt tuntuu jo paremmalta. Kevätaamu huumaava. Nousen elävien kirjaan.

Havis Amandaa juhlitaan eikä syyttä, vaikka naisasialiike ja Unioni kiivaimmin tätä siveetöntä patsasta aikanaan vastustivat. Eihän liike koskaan ole ollut suvaitsematon? Voisiko vieläkin ajatella, että tällainen patsas provosoi alistamaan naista katseella. Lakitukseen liittyy epäilemättä ahdisteluksi tulkittavaa symboliikkaa. Kyllä siihen joku vielä tarttuu, palataan lähtökohtaan, kaikki toistuu.

Muistuu mieleen, että kuvasin itse patsaan pystytyksen ja sitä seuranneet raivokkaat reaktiot silminnäkijäin (isovanhempieni) kokemina romaanissani Senaatin ratsumies (2003), mutta sitähän ei kukaan muista, tuskin on lukenutkaan. Joku voi löytää tällaisen kulttuurihistoriallisen huvinumeron sieltä.

Muuten on kohennettava kuntoa ja selvittävä vapusta. Emme pääse nytkään näkemään, kuinka Taata Sillanpää saa lakkinsa Hämeenkyrössä; kysesssä uusi kannatettava perinne. Onnea sinne ja iloa kevääseen! Kuplikoon sillanpääläinen huumori. Lintu-Matti ennen töräytti paimentorvella vapun alkaneeksi Pöllömäestä, mutta nyt on aika toinen. Täällä pääkaupungissa alkaa nyt jo aamusta töristä ja paukkua.

Kaikesta huolimatta Hauskaa vappua!