Kerrankin täysosuma teatterissa.

Ei nyt erityisin odotuksin menty Tampereen Teatteriin katsomaan vanhan tutun Les Misérables -musikaalin uutta tulemista. Se on nähty kantaesityksenä samassa talossa (Kurjat) ja aikanaan Lontoossa ja Helsingissä, kohtalaisen hyvässä muistissa on juttu.

Mutta Tampereella koettiin jymy-yllätys! Aivan hiton hieno esitys. Jo ohjaaja Georg Malviuksen alkupuheenvuoro sairastapauksesta ja roolinmuutoksesta (Javertin roolissa Jonas Saari) antoi ymmärtää, että siinä vasta veijari, Malvius nimittäin. Mutta että ohjaus oli näin loistava ja koko ensemble huippuvireessä, sitä ei olisi uskonut ellei näkisi ja kuulisi. Upea teatteri-ilta tästä kehkeytyi.

Ei pysty juuri erittelemään, sillä kaikki lauloivat ja näyttelivät suurenmoisesti, ja joukon yhteislataus suorastaan pursui rampin yli meidän 7. riville ja varmaan taaimpaan parveketuoliin saakka. Kaikki nauttivat lavalla, kaikista huokui suvereeni itsevarmuus. Jean Valjean, tenori Tero Harjunniemi, tekee näyttämöllisen läpimurron, väkevä tyyppi ja iskevä, lopussa syvenevä työ. Tomi Metsäkedon Marius lähes samaa luokkaa. Naiset kaikki ihania, itkettävän hyviä lapsetkin. Kumoukselliset barrikadilla railakkaita, kuoro soi komeasti. Ja illan yllätys: Ville Majamaan ja Ritva Jalosen huima koomikkopari, ihmisen naurettavaa raadollisuutta ruumiillistamassa.

Väliajalla Reino Bragge kutsui pöytäänsä, jossa Marja sai seurustella hurmaavan ohjaajan ja minä lontoolaisen tuottajan edustajan kanssa, kiva myös tavata pitkästä aikaa iloinen Arja Koriseva puolisoineen. Muuta joukkoa oli kyllälti,poliitikkoja ja taiteilijoita, myös mestarillisen suomennoksen tehnyt Jukka Virtanen ja Liisa-vaimo sekä Lari Halme meidän edessä.

Hyvin harvoin sitä tulee teatterista näin iloisesti yllättyneenä ja hyvällä tuulella, suorastaan onnellisena kaikesta nähdystä ja kuullusta. Kerrankin tehtiin täydellinen esitys ilman videoita, ilman väkinäistä nykyaikaistamista, ilman ylimääräisiä tansseja, vain niin että jokainen laulu vei tarinaa jäntevästi eteenpäin. Onhan tämä tietysti tuhansin esityksin testattu dramaturginen paketti, mutta siitä huolimatta: kiitos Georg Malvius ja koko joukkueensa! Kyllä Suomessakin päästään aivan korkeimmalle kansainväliselle tasolle, kun oikeat voimat polkaistaan lavalle.