Kun vain kirjoittaa ja istuu kirjastossa, ei ole paljon kerrottavaa.

&nbsp Ihmeellinen kesä on tällä välin hulmahtanut Helsinkiin. Lekottelin lukemassa illan auringossa Engelin aukion penkillä kuin joskus koulupoikana.

&nbsp HeSa urakoi oikein tosissaan vaalirahoitusta aukaisemassa, ja tämä nyt onkin jonkun arvoinen asia toisin kuin Kanervan pieni sivuvipellys. Mitähän sieltä vielä repeää. Ei ole kiva olla poliitiikko näinä aikoina: kaikki hauska kuten rahan kahmiminen ja naisten hätyyttely on kielletty. Mitä kielletään seuraavaksi? Kaiketi kaikkinaisen vieraanvaraisuuden vastaanottaminen, sillä lahjuksen rajaa on vaikea veteen tai viinaan piirtää. Maakunnissa mietitään, että maksakoon ministeri itse illallisensa edustusrahoistaan. Ja myydään sille myös se kuvakirja kunnan maisemista.

&nbsp Totta puhuen tilanne näyttää vakavalta. Entinen työtoveri maikkarista, tämä Överbastubacka, on saanut selittää naamansa punaiseksi näitä puolisalaisia rahavirtoja. Pannaankohan kraanat pian kokonaan kiinni? Miten olisi vaalit ilman yhtäkään mainosta. Samoin täyskaranteeni televisioon. Ohjelmat paranisivat puolella ja lehdissä olisi enemmän luettavaa. Siinä ehdokkaiden todellinen kansalaiskunto koeteltaisiin.

&nbsp Ja tämähän ei minulle kuulu sentin vertaa, telmikööt niin kuin huvittaa vatukoissa ja valtateillä. Maailmasta et vääryyttä, et korruptiota, et kohtuuttomuutta etkä kaikenlaista kurittomuutta koskaan kitke. Vähän voit yrittää karttakeppiä heiluttaa, pian sama peli jatkuu. Kunhan mielettömän julmuuden edes saisit hillityksi, mutta et sitäkään. Waltarin lukeminen on paras neuvo kaiken suhteellisuuden ymmärtämiseksi. Kuinka historia toistaa itseään eikä ihminen muutu, vaikka hänen laatimansa lait ja asetukset muuttuvat ja hänen pukunsa ja puheenpartensa muuttuu. Pohjimmiltaan hän on sama vanha kiero ja itsekäs paskiainen.