Tietokirjailijat ry juhlii pitkään ja näyttävästi Finlandia-talossa, täyttää 25 vuotta. Kuinkahan kauan olen ollut jäsen, ainakin pitempään kuin Kirjailijaliitossa. Kaikkein aluksi liityin Näytelmäkirjailijaliittoon yli 30 vuotta stten. Mutta varhaisempi sitäkin oli Arvostelijain Liitto, jonka sihteerinäkin toimin 70-luvun alussa. Joissakin maissa nämä kaikki mahtuvat samaan järjestöön, vaan eivät meillä.

&nbsp Istuin aamun arkistoissa ja kävin iltapäivällä kuulemassa Kaari Utrion rupattelevaa juhlapuhetta ja aika hauskaa tietokirjaraatia sekä paneelia, joka ei nyt ollut ihan niin puuduttava kuin semmoiset yleensä nykyään, kun ei mistään enää riidelläkään. Anto Leikola murahteli jotakin osuvaa, epäili kirjoittajakoulutusta. Kirjoittaminen on persoonallisuuslaji, jota ei voi opettelemalla oppia, tietysti vähän tekniikkaa ja rakennetta ja pilkkusääntöjä. Heräsi halu lukea joitakin kunnon tietokirjoja, mutta mistäs nyt otat ajan – ehkä tän elämäkertasession jälkeen. Kirsti Mäkinen vai kuka sanoikin paneelissa, että suomalaiset eivät lue Kalevalaa, vaan kirjoittavat sitä. Minä toimin tässä juuri näin.

&nbsp Marja tuli maalta katsomaan kuinka voin ja aika hyvin. Jännitimme Suomen ja Latvian lätkämatsia, ja vaivihkaa huomasimme kannattavamme Suomen vastustajaa, niin urhoollisesti Latvia pelasi ja niin surkean tehoton oli Suomen kallis tähtikaarti. Maalivahti Edgars Masalskis oli sankarimme, uskomaton kumiveikko!