Vapun höyryt ulos ja maantielle: ajoin Hartolaan vielä katselemaan rauhassa Sinuhen ja Mikaelin tekomaisemia. Loistelias kevätpäivä. Eero Carlson isännöi Näsissä ja esitteli pontevasti taloa ja maisemia, sain tunnelmoida rauhassa siinä harmaassa mökissä, missä Sinuhe lähti syntymään 63 vuotta sitten, jokseenkin tähän vuodenaikaan. Pari kolme kertaa olen siellä ennen käynyt, aina jonkun joukkueen mukana. Kunnostaisiko joku taho kulttuurihistoriallisesti merkittävän mökin? Mainio Neljä päivänlaskua kertoo radiossa sunnuntaiaamuisin lisää. Viitasammakoita emme kuitenkaan kuulleet eikä röhkinyt metsäsika.
  Poikkesimme myös Leena Huurin puheille, tyylikäs daami ja arvokasta aineistoa esillä, Waltarin omistuskirjoituksia eri ajoilta. Nekin ovat kertovaa historiaa sille, joka osaa ne tulkita. Waltarilla oli vaimonsa puolelta huomattavan rikas sukuyhteisö ympärillään, ei hän mikään korven erakko ollut täällä kirjoittaessaan. Kerrattava näitä Satu Waltarin romaanista Haikeat leikit. Sain mukaani Kalervo Huurin väitöskirjan keskiajan asetekniikasta, eräs Waltarin tärkeitä lähteitä.
  Ajelin kauniissa kevätillassa hiljalleen Asikkalan kautta Hämeenkyröön. Siellä Marja tunnelmoi Törmän saunarannassa, aivan silkkisen tyyni ilta, Kirkkojärven pinta himmeää hopeaa. Mutta huomenna palattava Helsinkiin töihin.