Helsinkiin kun kolkuttelin vaihteeksi junalla, osuimme samaan matkaan viesti- ja metsämies Jyri Makkosen kanssa ja ideoimme kahvilassa Myllykolun ja Töllinmäen museoiden katselmusta. Edellistä vähän murhemielin mittailimme toukokuussa. Aihetta olisi kohennukseen ja kokonaissuunnitelmaan, Niinenmaan Jussi on sitä jo Kyrössä puhunut. Pidetääs palaveri.
  Hesarissa harmitti jonkun verran sinänsä ansiokas uutinen Taipaleenjoen oopperasta, mutta punainen lanka oli siepattu tiedotteen johdannosta: en niinkään keskity tähän kansan kahtiajakoon, vaan symbolisemmin runoilijoiden Jylhän ja Dolmatovskin sotaan. Mitä se oli molemmin puolin rintamaa. Totta kai siinä on kansaa mukana, mahtavia kuoroja näkyy siellä polkaistavan näyttämölle.
  Helsinki-päivää vietettiin tuulisella ja aurinkoisella Töölön torilla, ihmeesti väkeä sinnekin kerääntyi ja Maarit Niinluoto juonteli laulua ja puhetta; me juttelimme tovin Waltarista Töölön ja maailman kuvaajana, ja sitäkin jaksoivat kuunnella ihme kyllä. Maarit kyseli, kuinka monta esitelmää pidän tänä vuonna; aloin itsekin miettiä tuleeko näitä jo yli kaiken kohtuuden. Mutta asioita, näkökulmia ainakin riittää, ja ihmisiä kiinnostaa.
  Jatkan elämäkerran loppuvaiheita kohti mystisen yhteyden ydintä.