Voi voi sentään. Olenpa taas kirjoittanut pahasti. Aamulehti tempaisee koko sivun ohjaaja Söderströmin maineen palauttamiseksi. Taisin tosiaan arvioida häntä pikaisesti neljän minuutin puheenvuoron perusteella Maisemakahvilan pihassa. Eikä Olli Helen tietenkään kerro mihin arviointi perustuu. Jututhan pitää tehdä tarkoituksenmukaisesti valikoiden. Vilkaiskaa tuolta ylempää heinäkuun neljänneltä.

&nbsp Eilen saunottiin miehissä Taunon saunalla, naapurit tästä koolla ja paljonkin puhuttiin. Peuranmakkaraa ja olutta vauhdittajina. Mikä voisi olla vapauttavampi instituutio kuin kylänmiesten sauna. Ihmeteltiin vähän sitä Paasilinnan autotörmäilyä Westendissä. Uskon kyllä, että kirjailija voi olla niin syvissä mietteissä tai muuten erityisessä mielentilassa, ettei katsele kaistoja. Waltari ihaili nuoruudessaan automobiilien kiitoa, mutta ei viisaana miehenä koskaan tarttunut rattiin. Sillanpäästä nyt puhumattakaan! Mitähän siitäkin olisi tullut, olisiko pysynyt tiellä ollenkaan.

&nbsp Arvostan pitkiä sadepäiviä. Sisätyöläisen juhlaa! Elämäkerta ottaa pitkiä harppauksia loppumetreillä, mutta aina vain tuntuu maali kuin kiusallaan etääntyvän. Onkohan niin etten malttaisikaan luopua. En ole aikoihin tehnyt näin mieluista aihetta, seurustellut näin syvän ja hienostuneen hengen parissa. Olisikohan minulla jotain oppimista Waltarin tunnetusta nöyryydestä. Hän todella oppi painamaan päänsä kun eri puolilta lyötiin. Mutta hänen nöyryytensä pohjalla oli sekä herkästi haavoittuva että arvostaan varsin tietoinen persoonallisuus.