Niinenmaan Jussin kanssa nämä käytiin vielä kerran läpi saunassa, vettäkin ropisi välillä, mutta ei haitannut. Siis miksi Myllykolu on vajonnut tällaiseen alhoon kuin tämänkesäinen. Jussi muisti Sillanpään Seuran puheenjohtajana, että yhteistyötä tarjottiin nytkin tälle Näytelmäseuralle, mutta ei kelvannut. He vain ilmoitusasiana kertoivat, että tekevät omin päin Elokuun. Mitäs siinä sitten. Ehkä arvioivat, että meiltä ei mitään relevanttia asiantuntemusta voisi näihin Sillanpää-hankkeisiin herua.

&nbsp Mehän olisimme voineet varoittaa ainakin ottamasta ohjaajaa, joka ei tunne eikä ole kiinnostunut aiheesta ja keikkailee kahdessa muussa ohjauksessa samaan aikaan. Näin ei synny koskaan hyvää jälkeä. Toiseksi kirjoitin oikein lehteen jo toissa keväänä, että älkää ottako sitä Keravan heikohkoa sisäsovitusta, mutta tietysti ottivat. Kolmanneksi olisimme sanoneet, että katsokaa vähän omaa piiriä laajemmalle näyttelijöitä valitessanne, ettei mene ihan metsikköön. No totta kai tahtoivat mennä että ropisi.

&nbsp Ylöjärven Uutisissa oli Katariina Flemingin kova ja asiaan menevä kritiikki, josta Jussi kertoi ja minullekin ystävällisesti lehden lähettivät, eikä Aamulehden Kirsikkakaan kiittämistä löytänyt muualta kuin parkkipaikan ystävällisestä ohjauksesta. Mutta kyröläisillä nyt on se asenne, että me ollaan aina hyviä ja muilta turpa tukkoon. Ja tätä Hämeenkyrön Sanomat parhaansa mukaan pitää yllä. Jussi alkoi oikein pohtia, pitäisikö Sillanpään Seuran sittenkin vielä ruveta näytelmähommiin, kun se tommoiseksi muuten menee. Yhteistyöltä on pohja kumminkin viety.

&nbsp No otettiin vähän kaljaa siinä Kirkkojärven partaalla ja nautittiin Helinän salaattia ja Marjan kanansiipiä ja pari lasia punaviiniä painikkeeksi ja elämä alkoi valostua, ja puhuttiin jo muistakin asioista. Mutta voi sanoa, että meitä kahta näytelmäveteraania, jotka Hurskasta kurjuutta teimme jykevästi ja hartiavoimin, että meitä korpesi vieläkin hienon näyttämön alentaminen nyt nähtyyn tasoon.