Alkaa Waltari-kiertue toden teolla.
  Ensin Hartolaan, missä itähämäläinen pääjuhla tanssiareena Krouvissa. Väkeä kertyi noin 350, ohjelma kuin kansanjuhlassa ainakin. Erikoinen ristiriita oli virityksessä: yleinen tunnelma harras, mutta Nefer-hahmoinen juontaja pani parastaan piristääkseen sitä show-henkeen. Paavo Lipponen piti vielä täällä juhlapuheen (Helsingin juhlasta jäänee pois) ja kehui erityisesti suomalaista arkkitehtuuria ja designia. Runoja, laulua, lopuksi Maamme. Arvokasta, seudun hengen mukaista eikä Waltariakaan suorastaan pimitetty.
  Tunnin kahvitauon jälkeen saimme seurata näytelmäesitystä Omena putoaa. Hauska näytelmä esitettiin sysmäläisin harrastajavoimin erittäin heikosti, suorastaan harjoittelemattomasti. Näyttelijät muistelivat vuorosanojaan ja odottivat toisten sisääntuloja, tahatonta komiikkaa riitti. Vahinko sillä mukana oli pari hyvää tyyppiä, ainakin Ilona ja perämies-Jaska.
  Lähdimme väliajalta kiertelemään, katsastettiin se Enojärven huvila, missä Sinuhe syntyi, hunningolla aika pahasti, mutta omistaja ei siitä mitään nähtävyyttä selvästi haluakaan. Waltari-huone on avattu Itä-Hämeen museossa, sinne emme ehtineet. Ajoimme syysillassa Helsinkiin, mukana tuomisena tuore teos jolla on tämä muistettava nimi: Mika Waltarin Hartola, Pornainen ja sota. Taidatkos sen ytimekkäämmin laittaa.