Mitähän yläasteen ja lukiolaisten terävissä päissä liikkuu? Sitä mietin kun pidin kokonaista kolme luentoa Sillanpäästä eri asteille täällä Hämeenkyrön vanhassa yhteiskoulussa, nythän siellä on jo F.E. Sillanpään lukio, joten aihettakin oli käydä jotakin selittämässä.

Ainakin he kuuntelivat juhlasaliin koottuina yllättävän hiljaisina ja keskittyvän näköisinä, mutta juuri hymykään ei värähdä kasvoillaan, kun yritän joitakin vakiovitsejä, jotka tavallisesti uppoavat yleisöön kuin yleisöön. Heissä on totista kriittisyyttä: mitähän tuo ukko täällä oikein yrittää. Meitiä ei hämätä. Tähtäilin sanottavaani mielestäni juuri noille ikäkausille, keskityin Sillanpään nuoruuteen, koulu- ja opiskeluvuosiin, varhaistuotantoon, erityisesti Elämään ja aurinkoon ja ensimmäisiin novelleihin, jotka minua opiskeluaikoina kovasti viehättivät.

&nbsp Syntyiköhän mitään kestävää kosketusta? Innostuiko joku edes pikkuisen? Kun marssin viimeisen luennon jälkeen opettajainhuoneeseen kahville, kuulin poikaryhmästä lahjomattoman kommentin: – Oli kyllä niin mielenkiintoista että ihan meinasin nukahtaa..

Illalla sitten Kapan näyttelyn avajaiset Kuivurilla: Murtuva maisema esittäytyi.

&nbsp Kolmatta vuotta on Kapa eli Martti Kapanen kierrellyt kameroineen hyvää Hämeenkyröä ja tarkkaillut kansallismaiseman nykytilaa. Hänen kriittinen kameransa on tallettanut näkymiä, joita ei yleensä ole pitäjää esittelevissä julkaisuissa tai muissa näyttelyissä. Meille poika on Jyväskylästä tupsahtanut sopivien säitten sattuessa, tullut ja mennyt, kulkenut omaan tahtiinsa ja ollut vaivaton yövieras. Nyt sitten rysäytettiin julki – tosin vain osa laajaksi paisuneesta kokoelmasta.

&nbsp Tarkoitus oli näyttää maalaismaisemaa yleensäkin kouriva jyrkkä muutos tällä kuluvalla vuosituhannella. Rankka sade vähän verotti yleisöä, mutta se oli laadukasta. Torvet soivat pihalla katoksen alla ja sisällä puhuttiin ja katseltiin yllättäviä kuvia, joista moni ei varmaan tätä kulttuurikuntaa tunnistanutkaan. Toivottavasti näyttely herättelee, se on auki nyt kolmisen viikkoa. Käykää ihmettelemässä!

&nbsp Pistän oman avauspuheeni tuonne toiseen osastoon, kun ei siellä mediaa juuri näkynyt – ehkä myöhemmin heräävät huomaamaan tämä terävän ja melko harvinaisen ympäristöpoliittisen näyttelyn.