Vedosten tarkistelun lomassa pari tilaisuutta.

&nbsp Uusi kustannusyhtiö Siltala avattiin komeasti Teatterikoulun valoisassa aulassa Sörkassa. Paikalla näytti olevan koko kirjallinen maailma, kaikki toivottamassa vilpittömästi onnea Toukon ja Aleksin rohkealle yritykselle. Ensin riittää kuherrusta median kanssa, mutta sitten tarvitaan jo kovia näyttöjä. Onhan siinä Saisiota ja Raittilaa alkupaloiksi.

&nbsp Toukon kanssahan minäkin tein sopimuksen Waltari-kirjasta, ja nyt saatoin vahvistaa että melkein on valmista. Aleksi hoiteli aikanaan Rautkallion kanssa tekemämme kirjan Poika Tuomisesta. Rautaisia ammattilaisia kustannusalalla kumpikin, siitä vaan.

&nbsp Sainpa samalla tilaisuuden haastatella veteraaneja Hannu Tarmiota ja Ville Viksteniä Waltarin viime vaiheista ja hautajaisista, muutama lähdeviite kenties. Oliko Linna oikea valinta muistopuhujaksi? Oliko Villekään nähnyt edes vilausta Maltan ritareista?

&nbsp Sieltä riensin kaapelitehtaalle (tyly paikka, hirveä liikennesolmu) ihailemaan Kati Parviaisen taidetta. Olihan Kati jo promootiohengettärenä silloin 1977 ja Myllykolussakin kävi kerran teatterissa ja meillä. Taidokasta kompositiota, pientä mustavalkoista, hallittuja väripintoja, logonomisten vaiheiden jälkeen Katista näkyy kehkeytyneen oikea taiteilija. Onnea hänellekin.

&nbsp Kymmenen uutisissa keikuimme, ja kuulin Annelilta että Hartolassa on julkistettu se sikäläinen Waltari-kirja, jolla on kummallinen nimi. Eivät kutsuneet tilaisuuteen, enpä olisi ehtinytkään. Waltaria tulee monesta tuutista ja hyvä niin.

&nbsp Tauno on hakenut hyvin levänneet hirret Ikaalisista, kohta alkaa roima työ Voipaannokassa paukkua. Onhan niin kuin Tauno sanoi, että ainahan sitä kirjan tekaisee, mutta savusaunan rakennuttaminen onkin jo vallan toista. Ja kaikki keihäänheittäjät ovat siis jatkossa. Lauantaiksi varattava kisastudio Hämeenkyröön, toiveet korkealla.