Kävelemme Matti Klingen kanssa tihkusateessa Waltari-juhlatoimikunnan kokouksesta. Kiitos Matin saimme juhlaan viimeisen silauksen, hänellä on tätä kokemusta. Yhteisestä promootiostamme (hän juhlamenojen ohjaaja, minä ultimus) on 31 vuotta.

&nbsp Saiko Waltari tosiaan lukeakseen Niccolo Barbaron alkuperäisen päiväkirjan San Marcon kirjastossa Venetsiassa? Sieltä nousi Johannes Angeloksen tyyppi, pienestä reunahuomautuksesta. Klinge ei usko että joku kirjailija sai alkuperäiset, minä uskoin toisin. Jussi Nuortevankin kanssa keskustelin. Nimittäin: mistä Waltari muuten tiesi, että ratkaiseva lisäys oli tehty punaisella musteella. Värikopioita ei tunnettu 1950-luvun alussa.

&nbsp Lisäksi arvioimme, oliko nuoren Waltarin kokemus mustaihoisen prostituoiden kanssa Pariisissa (Suuresta illusionista sensuroitu) todella aito ja omakohtainen. Matti taas epäilee, minä poika uskon. Eroottinen kiihko etsi ekstreemejä kokemuksia, toisaalla teologisperäinen synnintunto kahlitsi ja aiheutti hirveitä syyllisyyksiä. Siinä aallokossa Waltari eli ja kirjoitti.

&nbsp Päivällä muita keskusteluja samasta aiheesta Ateneumissa, Kosmoksessa ja WSOY:ssä. Vedoksia luetaan, viitteitä tarkastataan, kuvatekstejä sommitellaan.