Palattu onnellisesti Prahasta. Neljän päivän esitelmäkeikka takana.
On heti todettava, että Mika Waltari on hämmästyttävän suosittu kirjailija Tšekissä edelleen. Viisipäiväinen Waltari-viikko 24-28.9. sisälsi esitelmiä, elokuvia, keskustelutilaisuuksia sekä kirjanäyttelyn. Uusia painoksia on tullut jatkuvasti, viimeksi Laška a tma eli osa Koiranheisipuun novelleista Markéta Hejkalován kääntämänä. Jopa matkakirja Lähdin Istanbuliin sekä Suomen historiaan liittyvä Kaarina Maununtytär ja Tanssi yli hautojen on käännetty. Myös harvinaisemmat Surun ja ilon kaupunki sekä Ihmeellinen Joosef ovat ilmestyneet viimeisten viiden vuoden aikana. Kiinalaisen kissan satujakin voivat tšekiksi lukea.
Viikon ohjelmalehtisen bibliografiasta lasken, että kaikkiaan 23 Waltarin teosta on eri aikoina ilmestynyt Tšekissä, osa samojen uusia painoksia tai laitoksia. Häkellyttävin tieto on kuulemani yleisöäänestys: äskettäin äänestettiin aiheesta ”sydämeni kirja” eli rakkaimmista kirjoista kautta aikojen. Sinuhe egyptiläinen selvisi kuudenneksi!
Oli siis täysi syy viettää tätä täyteläistä kirjallisuusviikkoa. Järjestäjinä sikäläinen Kulttuuriministeriö ja vapaaehtoisjärjestö Skandinavian Talo, Prahan Suomen suurlähetystö, Yle ja Fili sekä Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Mukana lisäksi kahdeksan tšekkiläistä yhteistyötahoa.
Saavuin tiistaina Prahaan, jolloin nuori valpas Michal švec oli vastassa ja johdatti mainioon Hotel U Medvidkuun. Pujahdin lounaalle viereiseen Shvejkin oluttupaan (yhteen monista), ja pian oli valmis sikäläisen Yleisradion tiukkaan haastatteluun. Tänä syksynä runoilijana debytoiva toimittaja Jonaš Zboril kyseli eloisasti puolentoista tunnin ajan, tulkkina aivan suloinen Ema Stašova. Eipä ole Suomessakaan mikään radio tehnyt näin perusteellista Waltari-juttua kanssani.
Ilta Kansallisteatterissa, ikävä kyllä ei mennyt sen kiinnostavampaa kuin vanha Carmen perinteisenä oopperana, mutta itse teatteritalo tarjoaa niin paljon silmää hivelevää nähtävää, että ilta ei mennyt hukkaan. Poikkesin kotimatkalla jazzahtavaan rock-klubiin vähän vaihtamaan musiikillista ilmanalaa.
Koko keskiviikko oli varattu Brnon matkaan. Toinen Michal, nimittäin Kovár, nouti aamulla hotellista ja niin köröteltiin junalla vajaat kolme tuntia kaakkoiseen yliopistokaupunkiin. Matka hurahti rattoisasti ravintolavaunussa keskustellen, ja paljon kuulin tšekkien kokemuksista menneinä vuosikymmeninä sekä tämän ajan yliopistoelämästä. Kovár toimii yliopiston Baltian laitoksella, jonne hän minut vei mahtavan linnavuoren kautta.
Itse luento oli suunnattu suomen ja kirjallisuuden opiskelijoille, joita tuli luokkahuone täyteen, ja hiiskumatta kuuntelivat. Oli tarkoitus puhua suomea, jotta oppisivat samalla kieltä. Ehkä pääosan ymmärsivätkin, niin ainakin Michal vakuutti. Hän aikoo pitää vielä kovan tentin luennostani.
Paluumatkan kolkuttelin yksin ja lueskelin Kafkan novelleja. Eipä jaksanut paljon illalla enää kuljeskella.
Torstaina oli vuorossa käynti Kaarlen yliopistossa, missä tapasin suomen ja kirjallisuuden opettajia, joista Timo Laine oli tuttu jo edelliseltä Poznanin vierailulta. Kiitteli silloista luentoani, joka synnytti kuulemma muutaman ”fanin”, heh. Keskusteltiin tunnin verran heidän tutkimuksistaan ja työstään, elämäkertani Unio Mystica oli tuttu ja luetun näköinen.
Kuulussa Slavia- kahvilassa tapasimme Michal švecin kanssa johtavan päivälehden Pravon kulttuuritoimittajan, tohtori František Cingerin, joka teki tuiman haastattelun Waltarista lehteensä – taas asiantunteva, hyvin valmistautunut toimittaja. Waltari otetaan täällä todella vakavasti ja halutaan taas esitellä laajasti.
Pääluento illalla Kaupunginkirjastossa, eniten yleisöä sanoivat kuin missään tilaisuudessa viikon aikana, joka tosin jatkuu kahdella elokuvaesityksellä: Sinuhen Hollywood-versio nähdään kankaalla, samoin Komisario Palmun erehdys. On ollut myös Waltarin kääntäjien keskustelutilaisuus, pohdittu varsinkin kirjailijan tyylin tavoittamisen vaikeuksia.
Oma esitelmäni meni oikein hyvin, kiitos ennen muuta Michalin, joka tulkitsi nopeasti ja taitavasti. Keskityin paljolti Sinuheen, sen syntyyn ja sanomaan, mutta muutakin tuotantoa yritin valottaa. Yleisö innostui tekemään muutamia kysymyksiä, tuli lämmin ja innoittava tunnelma. Yritän laittaa tilaisuudesta kuvan tuonne pääsivulle killumaan.
Ei muuta kuin että palkitsin itseni pippuripihvillä ja talon oman panimon vahvalla oluella U Medvidkun ravintolassa, iltalenkillä ja syvällä tyytyväisellä yöunella.
Aamulla koneeseen ja kotiin. Kiitin nuorekkaita isäntiäni aivan loistavista järjestelyistä ja huomaavaisesta johdatteluista joka käänteessä.
Vielä jäi tarkasteltavaa tämän pintaraportin lisäksi. Ennen muuta Prahan kauneus, kahviloiden upeus, palvelukulttuuri ja Moldaun uljaat näkymät ansaitsevat lisähuomioita. Sekä täysosuma, matkalukemiseni Václav Havelin elämäkerta, kirjoittanut hänen avustajansa ja työtoverinsa Eda Kriseova, erinomaisen valaiseva ja kiinnostava kirja, suorastaan poliittinen satu, jossa hyvä palkitaan ja paha saa tuomionsa. Silti se on totta. Jatketaan toiste.