Kekkosen syntymäpäivä, mutta se ei ole nyt agendalla.
  Piti menemäni maanpuolustuskurssin tilaisuuteen Kone Oy:n pilvenpiirtäjään, mutta äkilliset työt estivät. Oli lyhennettävä esipuhetta ja muutamaa lisäystä, jotta mahtuvat valmiin taitoksen kehyksiin. Siinä sateinen ilta sujuikin.
  Katseltiin kiekolta JP Pulkkisen dokumenttia Waltarista, joka näytettiin seuran katselussa eilen; en päässyt, mutta Marja käväisi. Liikkuva, rento, moderni dokumentti eikä tee vääryyttä kohteelle. Pulkkisella on semmoinen etsivä, avoin ote. Kannattaa tarkkailla parin viikon päästä koska tulee ulos (Tv1). Tietysti se näyttää vain muutaman lohkon, aihe on mittaamaton.
  Siinä ja aamun Hesarissa kiinnitti huomion aikamme kirjailijoiden Hannu Raittilan ja Matti Mäkelän pinnallinen käsitys Waltarista jonkinlaisena sorminäppäryyden virtuoosina (kirjoitti muuten kahdella etusormella). Näin nähdään vain yksi puoli, helpoimmin avautuva, joka sopii väheksyjien horisonttiin. Waltarin varsinaisiin syvyyksiin Raittila ja Mäkelä tuskin tietäisivät vilkaistakaan.
  Maikkarin uutisissa meni kuulemma pätkä Waltaria, jota en nähnyt. Kaiketi kohtuullinen. Nyt sitä alkaa tulla, vyöt kiinni.