Kirjamessuilla tungosta. Meidän Waltari-juttumme oli siis työnnetty Kullervon suljettuun saliin, josta osa yleisöä heitettiin kylmästi ulos, koska seisomapaikkoja ei suvaittu turvallisuuden nimissä. Me jo keväällä viestimme, että paikka eikä aikakaan ole hyvä, mutta sekös auttoi. Varsinaisia Waltarin tuntijoita jäi käytävään, vihaista vikinää kuului. Itse tilaisuudesta selvisimme kaiketi hyvin, Taina West haastatteli ensin kevyeen tyyliin ja sitten puhelimme Reijo Vahtokarin kanssa vähän syvempiä asioita. Yleisö oli hiiskumatta mukana, sikäli tietysti suljettu tila hyvä, että voitiin rauhassa ja ilman hälinöitä keskittyä aiheisiin.

&nbsp Kirjaa ja omistuksia jonotettiin ilahduttavasti, tosin aikataulussa oli jotain hämminkiä ja jouduin loikkimaan myöhässä standiltä toiselle. Pahoittelut, syy ei varsinaisesti ollut minun. Sarjala sanoi, että jokainen valtuustoehdokas olisi vihreä kateudesta näitä jonoja katsellessaan.

&nbsp Waltari-seuran osastolla nojailtiin ja tapailtiin tuttuja, kuunneltiin vähän keskustelua eduskunnan viihteellistymisestä Kivi-salin liepeillä, Eira Mollbergiakin kuuntelimme ja sieppasin kirjansa Otavalta; siihen, sen rankkaan antiin on pian palattava.

&nbsp Illalla vielä vastaanotto Ruotsin suurlähetystössä. Tein Jari Tervon kanssa sopimuksen, joka toivottavasti pitää. Ilmoittautui myös ruotsintaja Unio Mysticalle, jos niin pitkälle edetään. Muuan riikinruotsalainen kirjailija (nimi meni ohi) sanoi nyt lukevansa lisää Waltaria – ”han är ju i världsklassen” – tunsi entuudesta vain Den stora illusionen ja Sinuhen. Ja uusistakin suunnitelmista puhuttiin. Akateemisen Nalle Nyberg povasi kirjalleni huimaa myyntiä, saas nähdä, epäillä tuota vielä sopii.