Ensimmäiset kritiikit.
  Parnasson essee, Matti-Juhani Karilan, ylitti odotukset. Pultsi on vanha Waltarin tuntija, yksinäisen miehen junan dokumentaristi. Tietää mistä puhuu. Eikä tule mistään kirjallis-tieteellisestä kuppikunnasta.
  Eikä ollut hullumpi Matti Kuuselankaan revitys Aamulehdessä, kuva mainio ja juttu irtopisteineen herätti ainakin lukuhaluja, otaksuisin. Muutama hieno vakavikko Tampereelta on paheksunut. Olihan siinä vähän semmoista manselaista särmää, mutta pohjalla hellä ja liikahtanut sydän.
  Illalla vetäistävä taas smokki niskaan ja paineltava tällä kerralla Kämpin peilisaliin, missä WSOY:n perinteiset kirjailijaillalliset. Juhlavaa ja hauskaa, miltei kohottavaa. Annan puhe erinomainen, siinä on yhtiö saanut hyvän johtajan. Ja muutenkin. Daameinani johtajan pöydässä Ritva Haavikko ja Sirkka Selja, aivan hurmaavat naiset. Sirkka muisteli uimaretkiään Olavi Paavolaisen kanssa. Häneltä pitäisi pelastaa talteen vielä paljon muistitietoa, esikoisteoksensa ilmestyi 1942!
  Olihan myös norssiveli Eero Huovinen, joka jostain syystä ryhtyi piispaksi, oli Markku Envall, jonka kanssa ehdittiin vaihtaa kuulumisia ja oli örvellysvauhtinen menestyskirjailijakin, onneksi naapuripöydässä.
  Reippaana kotiin kello kaksi. Peräkkäiset illat koettelevat kuntoa, mutta se kestää, toistaiseksi.