Kirjallinen seuraelämä kiihtyy. Päivällä päätoimittajien lounaalla Café Esplanadissa, illalla WSOY:n kirjailijaillallisilla Kämpissä.

Puhuin päätoimittajille Paavolaisesta ja sain kiinnostunutta vastakaikua, joitain vinkkejäkin. Lisäksi tarjottiin lohta ja valkoviiniä. Kyseltiin myös muusta tuotannostani, valitettavan paljon Lavatähdestä, mutta kestin senkin, sillä yleinen sävy oli myönteinen. En nyt hennonut sättiä mediaa keväisistä ylilyönneistä sen enempää, kun läsnä oli etupäässä eläköityneitä konkareita, tuttuja ainakin Raili Malmberg, Kaisa Peutere, Riitta Tulonen, Seikko Eskola ja Liisa Jäppinen sekä luokkakaveri Matti Laipio. Laippari kiinnostui siitä, kuinka paheet tulivat Helsinkiin 1920-luvulla ja lupaili tutkimusapua.

Kämpin peilisalissa oli traditionaalista, juhlavaa ja maittavaa. Tattikeittoa ja sorsaa saimme kaikkine aveceineen. Wernerin pitkässä pöydässä istuttiin, antelias kustantaja piti meidät hyvällä tuulella. Pöytäseurani oikein kivaa, Tuula-Liina Varis vastapäätä, Sanna Ukkola ja Anja Erämaja vierilläni. Juttua riitti. Tuula-Liina vähän moitti, ettemme ole Anjan kanssa käyneet liiton tilaisuuksissa, pitääpä parantaa tahtia. Sanna Jukan tytär Ukkola kertoi Väyrys-kirjan vaiheista ja Anja Töölönlahden runoistaan. Markku Envall kävi puhelemassa, moitimme hiukan Joni Pyysalon ylipitkää kiitospuhetta stipendiaattien puolesta, mutta isäntien edustaja Timo Juntunen oli siitä ymmärrettävästi innoissaan. Alhaalla baarissa oli piikki auki, eihän sitä sivuuttaakaan voinut. Tyylikkäästi hoikistunut Lasse Lehtinen valaisi lisää ihmeellistä ilmiötä Paavo Väyrynen. Matti Ahteelle esitin solidaarisen osanottoni taannoisesta naisten jahdista, joka häneen naurettavasti kohdistettiin. Paras oli uusi tuttavuus Asko Sahlberg, jonka tunnen vain sysisynkkien teostensa perusteella, olipa sympaattinen kaveri siinä tiskin ja viskin äärellä.

Saatoin Topelius-mamman (oma terminsä) Kirstin hellästi raitsikkaan ja ajelin toisella kotiin. Myöhäiseksi venyi, mutta kerrankos kannatti.